keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Pimeyden turvin



Pelkään pimeää. Pelkään oikeastaan tosi monia asioita, mutta ne kaikki jotenkin sitoutuvat pimeän pelkoon. Pimeä merkitsee mulle paljon. Joskus pelot haittaa mun elämää pienissä, tai vähän isommissa määrin, joskus ne taas ovat ihan merkityksettömiä. Kaikki kai pelkää jotain. Tai ainakin pitäisi pelätä, koska pelko suojelee meitä, ainakin mun mielestä.
Pimeän saapuessa käperryn peiton alle, pidän sen tiukasti pääni yläpuolella. Hiljalleen se pelko katoaa, tai sitten se jää hiipimään mun huoneeseeni. Mutta en anna sen selättää mua, en anna sen ryömiä peittoni ali sisälleni. Suljen silmäni, suljen ne niin tiukasti, etten näe pimeää.
On ihanaa herätä aamulla ja tajuta, että tosiaan nukahdin ja voitin sen pimeyden. Pelkojen voittaminen on jotain, mikä saa mut jaksamaan. Se saa mut iloitsemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti