perjantai 23. toukokuuta 2014

Mitä mä oikeastaan kuuntelen

Musiikki on iso osa mun elämää. Tuntuu että monet sanoo näin, lähes jokainen nuori sanoo musiikin lukeutuvan tärkeimpiin asioihin elämässään. Kai se johtuu siitä, että musiikista saa oikeesti niin paljon irti. Musiikki parantaa, itkettää, naurattaa, hymyilyttää, tanssittaa, se saa tuntemaan ihan äärettömän paljon asioita.
Pienenä mä kuuntelin kaikkea, mitä meidän levyhyllyistä sattui löytymään. Smurffit, Gimmel, PMMP, Indica, Maija Vilkkumaa, Pikku G, Lordi ja Tiktak ainakin lukeutuivat mun lemppareihin. Mä en koskaan ollu mikään musikaalinen lapsi, en soittanut enkä laulanut.
Ehkä 10-vuotiaana aloin kiinnostumaan isoveljen kautta mangatyylillä piirtämisestä, animesta ja japanista muutenkin. Sen mukana tuli japanilainen poppi. Kuuntelin nonstoppina pariakymmentä eri biisiä, joista valtaosa oli jonkun animen tunnareita.

























Jossain vaiheessa mun isoveli alkoi kallistumaan enemmän raskaan musiikin puoleen. Se soitti mulle sen mp3-soittimesta Metallicaa ja mä inhosin sitä. Hiljalleen kuitenkin se musiikki siedätty muhun ja siirryinkin j-popista rockiin ja heviin. Metallica on ollut mun lempibändi siitä asti, jostain vitosluokalta. Mun luokkalaiset tytöt ja monet pojatkin piti mua tosi outona, kun kuuntelin sellasta musiikkia, mutta en antanut sen häiritä mua, koska mä rakastuin siihen musiikkiin. Kuuntelin silloin suurimmaks osaksi Metallicaa, Iron Maidenia ja System of a downia. Rämpytin päivät pitkät Guitar heroa wiillä ja fiilistelin mun uutta lempimusiikkia siinä pelaamisen ohessa. Samoihin aikoihin aloin rakastua laulamiseen. Lauloin aina salaa kotona kun kaikki muut oli poissa eikä siitä voinut kertoa kenellekään, koska enhän mä mitään heviä laulanut vaan ihan peruspoppia, mikä oli ihan häpeällistä.
Yläasteella jatkoin raskasta linjaa ja sinne sekoittu myös kevyempää musiikkia, laajensin vähän mun aluetta. Mulla oli joku periaate, että kaikenlaiseen musiikkiin en vaan voi alentua. Mistään nrj-hiteistä en voinut tykätä ihan vaan pelkästään sen takia, että ne oli niin massaa. Piti aina sanoa vaan, että ei toi oo mun juttu, vaikka oikeesti salaa olisinkin biisistä tykännyt. Yläasteen aikana löysin  mm. Avril Lavignen, Billy Talentin ja Nevershoutneverin. Kaikki ne löyty jonkun toisen ihmisen kautta ja jokainen lukeutuu mun lemppareihin vieläkin.

























Nykyään mun ainut kriteeri kuuntelemaani musiikkiin on se, että pidän siitä. Kunhan biisi kuulostaa mun korviin hyvältä, ei oo mitään väliä, mitä muut siitä ajattelee, että kuuntelen sitä.
Yhtenä päivänä oon se pieni pelkkää heviä luukuttava Anniina, toisena laulan ja tanssin Taylor swiftin mukana. Välillä kuuntelen suomalaista iskelmää, välillä palaan sinne j-popin syövereihin ja kimitän japaniksi mukana.
Mieliala vaikuttaa tosi paljon siihen, mitä kuuntelen. Jos mulla on hyvä olo, kuuntelen yleensä sellaista musiikkia, jonka mukana tykkään laulaa. Laulaminen on nykyään mulle oikeesti älyttömän tärkeä juttu, vaikka teenkin sitä tällä hetkellä vaan omaksi iloksi kotona, niin se täyttää ison osan mun elämästä.
Pahan olon pitäessä valtaa kuuntelen musiikkia, joka pahentaa mun oloa entisestään. Hidasta ja melankolista. Teen juuri päinvastoin kun pitäisi, koska ilonen musiikki voi piristää yllättävän paljon, mutta sitä ei tee mieli alkaa kuunnella kun on paha olo.
Piirtäessä ja kirjoittaessa kuuntelen useimmiten musiikkia, joka inspiroi mua eniten. Sellaisia biisejä, jotka saa mussa jotain syttymään sisällä. Esimerkiksi Lindsey Stirlingin viulumusiikki on tämmöistä. Usein tähän mielentilaan sopii myös raskaampi musiikki.
Mun lemppareja ja sellaisia bändejä/artisteja joita kuuntelen tällä hetkellä paljon on mm. nämä: Metallica, Billy Talent, Avril Lavigne, System of a Down, Coldplay, Nevershoutnever, YUP, Ellie Goulding, Lady Gaga, Happoradio, Birdy, Dream Theater, Kyary Pamyu Pamyu, Two Door Cinema Club...
Piirustukset kuvissa ovat aika vanhoja eivätkä liity mitenkään absoluuttisesti musiikkiin, mutta ehkä se ei haittaa?

10 kommenttia:

  1. Oiiih mulla oli pienenä ihan samat lempparit (ainakin) mitä luettelit itselläsi olleen :3 ja muutenkin tää ihanasti kirjoitettu tarinasi muistuttaa vähän omaani, hämmentävää :o

    VastaaPoista
  2. voi ihana, kiitos! <3 kauhea nostalgia tuli kirjottaessa noita lapsuuden lemppareja! :-D

    VastaaPoista
  3. Nuo lapsuuden levyt löytyvät minultakin jostakin laatikot perältä, haha :D Hauskaa lukea siun musiikkimaun kehityksestä ja vaiheista, itsellänikin "oman musan" löytäminen kesti jonkin aikaa. Ja totta mitä sanot mielialasta. Surullisena ja ahdistuneena on vain pakko rypeä siinä tunteessa kuunnellen melankolista ja surullista musiikkia. So weird!
    Ja jee, Dream Theater! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jee kiitos, kiva että tykkäsit tästä postauksesta! :> tätä oli itekin aika hauska kirjottaa ja muistella noita mun musiikkimaun kehitysvaiheita.
      dream theater on mahtavaa, onneks anton on syövyttäny senkin muhun! :-D

      Poista
  4. Apua kuinka ihana postaus :3 ♡

    VastaaPoista
  5. Oioi ihanat lapsuuden suosikit!
    Ja Coldplay sekä Birdy, aaa tykkään ♥ Olin ennen aika massamusiikin kuuntelija ja kuuntelin vaan peruspoppia mutta nykyään mun musamakuni on laajentunut tosi paljon. Myöskin toi DT on päätynyt mun listalleni. (eräs nimeltä mainitsematon serkkusi saattaa olla tämän takana, hah : DD )

    Mutta joo, tosi kiva tää postaus! Ja nuo piirustukset on ihania :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. musta tuntuu että mun on pakko huudattaa joku päivä noita lapsuuden lempparilevyjä ihan vaan nostalgian vuoksi!
      coldplay on yks mun aivan ykkösbändejä, apua rakastan. ja birdy ;_; sen tytön ääni on jotain niin ihanaa. hahaa kaalinpäät tartuttaa DT:n kaikkiin >:-) itellenikin tuli se antonin kautta.
      onpa kiva kuulla että tästä postauksesta tykättiin, kiitos! ♥

      Poista
  6. haha en oo ainut jonka musiikkimaku heittelee rajusti! toisina päivinä popitan suomiheviä ja deathcorea, toisina suomireggaeta, joskus progeeta ja yleensä alternative rockia. mut tällaset vähän "tavallisemmatkin" postaukset on jättekivoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se on just parasta kun on laajaksi levinnyt musiikkimaku!
      ja tosi kiva kuulla, ehkä toteuttelen näitä peruspostauksia (jotka mulle tosin on kaikkea muuta kuin tavallista) lisääkin vielä! :-)

      Poista