Happinaamari

Joskus tuntuu, etten ole enää

kokonainen omillani

Ja mietin, onko se tervettäkään

rakastaa niin paljon

ja niin, että tarvitsee toista

että henki kulkee keuhkoihin asti

eikä jää puolitiehen

En tiedä, milloin tästä tuli näin

elintärkeää

enkä usko, että ilman

sinua

osaisin tai tahtoisin enää hengittää

Ymmärräthän tänäänkin

Tiedän kyllä olevani hankala

juoksen pakoon konflikteja ja ajan itseni nurkkaan

uhriudun jopa sinun rakkautesi edessä

anna anteeksi

minä yritän oppia

Niin kuin sinä olet epävarma

olen minäkin pelokas

sillä sinä olet aarre

jonka tahtoisin puristaa otteeseeni

hellyydellä

En tahdo ajaa sinua pois luotani

hauraudellani, pienuudellani

kaikella oikkujeni vyyhdillä

sillä mistään en ole niin kiitollinen

kuin sinusta