maanantai 7. syyskuuta 2020

Kotimatka


Askeleet ovat hennosti horjuvia
mielessäni viehkeitä ja samalla
niin kömpelöjä, että häpeän itseäni
tiesinhän minä tällaisena iltana humaltuvani
jo muutamasta siemauksesta
ja tahdoinkin kai hetken olla huoleton
suoraviivaisuutta tavoitellen
teen päätöksiä vailla harkintakykyä
jos olet hereillä, kerron kaiken
 
Keittiössä ja käytävässä on valot
mutta sinä nukut
joten toteutan kielletyt mielihaluni
toivon, ettet sinä herää ja
kehittelen jo päässäni peitetarinoita
humalan turvin
vaikka haluaisin itkeä, kirkua ja huutaa
apua

maanantai 1. lokakuuta 2018

Tule lähemmäs


Tuntuu, etten saa sinussa aikaan minkäänlaista reaktiota
vaikka kuinka hypin silmillesi huomionkipeänä
kun taas minä vavahtelen jo pelkästä katseestasi
tulkitsen yli sinun viattomimmatkin viestisi
vuodan yli äyräiden silkasta riemusta läheisyydestäsi
ihailen sinua läheltä ja kaukaa
avaan kaikki oveni yhdestä sokerisesta sanasta
en saa pidettyä itseäni kasassa
kun hipaisusikin murtaa minun ylpeyteni


Me olimme kasvaneet melkein kiinnikkäin
ja nyt kaikki on niin haparoivaa

lauantai 29. syyskuuta 2018

Milloin herään?


Yksi niitä sumun verhoamia aamuja
seinän takaa kuuluu hyvän elämän ääniä
joista minä vain haaveilen
hetken vaihtuvat toisiin ilman, että mikään muuttuu
käytävässä hymyilen, vaikka inhoan sinua
kun olet niin eläväinen
ihan toisenlainen kuin minä juuri nyt
itse asettamassani loukussa

maanantai 24. syyskuuta 2018

Kiittämätön lapsi sisälläni


Istutaan vastakkain kahvilassa
sinä toit minut ulos kaikista kiireistäsi huolimatta
ja silti minä päädyin taas kiukuttelemaan
anteeksi hankaluuteni, en minä tarkoita
ajattelen, ja silti suustani karkaa lisää rumia puolitotuuksia
miten sinä aina vain jaksat kuunnella tällaista minulta?


Hiljentyessäni viereiseen tuoliin istuu häpeä
ote kahvikupista tavoittelee turhaan vakautta
silti hapuilen sinun kättäsi, etkä sinä minua torju
edes kiittämättömimpinä päivinäni
kun et oikeasti voi sietää käytöstäni
mutta silti rakastat niin, että minun on vaikea käsittää sitä.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Olisitpa vain pysynyt hiljaa


Mielessä edestakaisin lipuvat muistot
niistä menneistä päivistä
kun istuttiin huoneessasi ylimmässä kerroksessa
tarjosit kahvia ja kysyit, miten minä voin
pelattiin arpapeliä minun tunteillani
kerroin sinulle kaiken, suurimmat intohimoni ja synkimmät salaisuuteni
sinä olit se, joka tuli luokseni
kun olin niin varjoissa, etteivät ystävänikään kyenneet
puolustit minua silloinkin, kun toimin vastoin sääntöjä
ja osoitit minulle reitin eteenpäin
kun et enää itse pystynyt huolehtimaan minusta
kerran kutsuit minua lempitytöksesi
ja minä pienessä mielessäni olin vilpittömän imarreltu

Nyt ajatus tästä kaikesta
minkä väänsit otteessasi kieroutuneeksi
saa minut voimaan pahoin
halveksimaan sitä, mitä luulin sinun olevan
ja toivomaan, ettet koskaan olisi ollut niin lähellä minua.