Korvissa soi huono musiikki
maailma ei ole kaunis tänäänkään
salmiakki turruttaa suun
sinulle oli helppo hymyillä
en muista, miltä tuntui kun
asuit vielä kotona
pelkään äitiä ja isää
aamut ovat sekavia
päivät jättävät ne sumuunsa
olen rakastunut rumiin asioihin
taidat sopia sinäkin joukkoon
Viime aikoina oon ajatellut paljon. Oon kirjottanut ajatukset mitä sekavimmiksi runoiksi ja maalannut sanojen kaveriksi hutiloitua mielen maisemaa. Oon itkenyt tietämättä syytä, hymyillyt ihmisille väkisin sekä aidosti ja punastellut enemmän kuin aikaisemmin. Oon puhunut pääni tyhjäksi ja nähnyt niin sekavia unia, että nukahtaminen pelottaa. Oon ikävöinyt, haaveillut ja uurastanut. Oon tuntenut itseni eläväksi.
Jostain syystä blogiin kirjoittaminen on ahdistanut ajatuksena, mutta nyt tuntui oikealta hetkeltä palata tänne. Mulla tosiaan riittää tällä hetkellä hiomattomia tekstejä, joten voi olla, että tässä lähiaikoina tänne tulee jonkinmoinen postausten paljous. Saa nähdä.
