Se hivuttautuu mieleeni hiljalleen

Mielenmaisemassa

keltaisia kukkasia

sillä pellolla, jolla olen päivittäin piilosilla

ja öisin raatamassa

kämmenet verta vuotaviksi

Ei valoa eikä pimeää

vain himmeä hehku

keltaista

hetken minä rakastan elämää

poskillani onnenkyyneleitä

Enkä halua jäädä kotiin

Siellä on nykyään niin kovin paha olla

minua katsotaan kieroon ja 

viattomiin kysymyksiinnekään en haluaisi vastata

luulin olevani kykeneväinen muutokseen

mutta löydän taas itseni tuhertamasta

rumia kuvia vihkonsivujen reuniin

olen valonarka ja yliherkkä äänillenne

varsinkin niille aidoimmille nauruille

vaikea katsoa ketään silmiin, kun jokaisissa

voisi vaania paha

Turvapaikkaa en osaa enää hakea

hukutan pelkoni piirtämällä itseeni sydämiä

jollain tapaa ne suojaavat teiltä

Toinen rivi, reunimmainen tuoli

Silmissä välkkyy

tuhannet sekavat kuvat

teidän liikkeenne on näille silmille liian nopeaa

käännytte minua kohti ja katsotte ohitse

olen lähellä läpinäkyvää

jotain pahaahan te minulle haluatte

tulette aalloittain, murratte

kaikki seinät ja katonkin

jyrähdyksinä ja katkonaisina rynnäköinä

päätä särkee, tekee mieli lyödä se

ikkunasta läpi

Sälekaihdinten raosta

näen jumalten askeleet

Viime keväänä

Korvissa soi huono musiikki

maailma ei ole kaunis tänäänkään

salmiakki turruttaa suun

sinulle oli helppo hymyillä

en muista, miltä tuntui kun

asuit vielä kotona

pelkään äitiä ja isää

aamut ovat sekavia

päivät jättävät ne sumuunsa

olen rakastunut rumiin asioihin

taidat sopia sinäkin joukkoon

Viime aikoina oon ajatellut paljon. Oon kirjottanut ajatukset mitä sekavimmiksi runoiksi ja maalannut sanojen kaveriksi hutiloitua mielen maisemaa. Oon itkenyt tietämättä syytä, hymyillyt ihmisille väkisin sekä aidosti ja punastellut enemmän kuin aikaisemmin. Oon puhunut pääni tyhjäksi ja nähnyt niin sekavia unia, että nukahtaminen pelottaa. Oon ikävöinyt, haaveillut ja uurastanut. Oon tuntenut itseni eläväksi.

Jostain syystä blogiin kirjoittaminen on ahdistanut ajatuksena, mutta nyt tuntui oikealta hetkeltä palata tänne. Mulla tosiaan riittää tällä hetkellä hiomattomia tekstejä, joten voi olla, että tässä lähiaikoina tänne tulee jonkinmoinen postausten paljous. Saa nähdä.

Lemmenleikkiä

Takahuoneessa rakastavaisia

olen kuunnellut heitä kai tuhannen kahvikupin verran

kapaloituna mustaan pihkaan kylven kateudessa

Siitä puhuttiin, siitä mitä ollaan ja tullaan olemaan

myönnyin kaikkeen vaikken edes tiedä, mitä haluan

minä pelkään rakastua ja antaa rakastaa

Tiedäthän sinä, miten aamu kuiskaa sen jälkeen

kun on nukuttu sylikkäin

sitä minä haluan mieleni synkimmissä syövereissä

Vihaan sitä, miten olen antanut niiden sokeristen sanojen

livahtaa huulieni välistä puolivillaisesti

kuinka pääni onkaan opettanut maailman olevan ruusuinen

Kyllä minä olen

kasvattanut pääni sisään helvetillisen lemmenluolan

ja niin he rakastavat minut unohduksiin