Oon kirjoittamisen suhteen jonkinlaisessa umpikujassa. Päässä on niin paljon kiusaavia ajatuksia, etten osaa pukea niitä sanoiksi. Ahdistaa, kun en saa tällä hetkellä purettua oloani runoihin, toivottavasti tilanne muuttuu pian. Tekisi mieli postata paljon, muttei ole mitään julkaisukelpoista.
sunnuntai 22. marraskuuta 2015
Sinä teet minusta perhosen, kaunis ja lyhyt on lento sen
Henna haastoi mut listaamaan satunnaisia biisejä, joita oon viime aikoina kuunnellut, joten tässä niitä nyt tulee.
Oon kirjoittamisen suhteen jonkinlaisessa umpikujassa. Päässä on niin paljon kiusaavia ajatuksia, etten osaa pukea niitä sanoiksi. Ahdistaa, kun en saa tällä hetkellä purettua oloani runoihin, toivottavasti tilanne muuttuu pian. Tekisi mieli postata paljon, muttei ole mitään julkaisukelpoista.
Oon kirjoittamisen suhteen jonkinlaisessa umpikujassa. Päässä on niin paljon kiusaavia ajatuksia, etten osaa pukea niitä sanoiksi. Ahdistaa, kun en saa tällä hetkellä purettua oloani runoihin, toivottavasti tilanne muuttuu pian. Tekisi mieli postata paljon, muttei ole mitään julkaisukelpoista.
tiistai 10. marraskuuta 2015
Koko ajan huonompi
Ei ole sanoja sille, mitä ajattelen
varjoihin lakaistusta temppelistäni
niinpä istun hiljaa
minuutista toiseen, kellot lyövät syytettään
vilkaiset varoen ja käännät katseesi taas muistiinpanoihisi
tunnen oloni näyttelykohteeksi
katseeni liimattuna täriseviin jalkoihin
vihaan, vihaan, vihaan, vihaan
vihaan tätä
luulin pitkään rakastuneeni sinuun, mutta nyt
olet silmissäni hirviö kauniilla kasvoilla
älä kaiva minun sisintäni esiin
ei se kestä päivänvaloa
torstai 10. syyskuuta 2015
Se hivuttautuu mieleeni hiljalleen
Mielenmaisemassa
keltaisia kukkasia
sillä pellolla, jolla olen päivittäin piilosilla
ja öisin raatamassa
kämmenet verta vuotaviksi
Ei valoa eikä pimeää
vain himmeä hehku
keltaista
hetken minä rakastan elämää
poskillani onnenkyyneleitä
torstai 3. syyskuuta 2015
Enkä halua jäädä kotiin
Siellä on nykyään niin kovin paha olla
minua katsotaan kieroon ja
viattomiin kysymyksiinnekään en haluaisi vastata
luulin olevani kykeneväinen muutokseen
mutta löydän taas itseni tuhertamasta
rumia kuvia vihkonsivujen reuniin
olen valonarka ja yliherkkä äänillenne
varsinkin niille aidoimmille nauruille
vaikea katsoa ketään silmiin, kun jokaisissa
voisi vaania paha
Turvapaikkaa en osaa enää hakea
hukutan pelkoni piirtämällä itseeni sydämiä
jollain tapaa ne suojaavat teiltä
tiistai 1. syyskuuta 2015
Toinen rivi, reunimmainen tuoli
Silmissä välkkyy
tuhannet sekavat kuvat
teidän liikkeenne on näille silmille liian nopeaa
käännytte minua kohti ja katsotte ohitse
olen lähellä läpinäkyvää
jotain pahaahan te minulle haluatte
tulette aalloittain, murratte
kaikki seinät ja katonkin
jyrähdyksinä ja katkonaisina rynnäköinä
päätä särkee, tekee mieli lyödä se
ikkunasta läpi
Sälekaihdinten raosta
näen jumalten askeleet
Tilaa:
Kommentit (Atom)


