Neulasia jalkapohjissa

Siihen puuttomaan risteykseen, johon yön edellä kasvaa metsä

saatan joskus tulla hakemaan sinua ulos

eksytään tuntemattomille maille

Maailmani on kasvanut umpeen, viidakoksi

latvattomia puita ja myrkyn värisiä kehäkukkia

kävelläänkö suolla yhdessä, tukehdutaan mielenmaisemaan

Öisin katonrajassa muovisia tähtiä

ja tolppaa kiertävät tulikärpäset, suojelijat pimeällä

ja silti minua pelottaa niin

Vailla ajattelua

Tänään soi aarteenetsinnän löytö, mies josta isäni ei pidä

tätä kuulin vieraissa seinissä, takkatulessa

kukaan teistä tuskin käsittää, miten ylitin itseni ja

vuosien pelot, mutta minä olen ylpeä kerrankin

Toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään

kaikki se tärkeä paska, sillä tänään minä olen huoleton

ajatukseni mustavalkoisina kuvina ja silti

värikkäämpinä kuin viimeisimpinä utuisina viikkoina

Kuulemma olet nähnyt unia, niin minäkin joskus aikoinaan

olivat fantasiaa kai nekin

viattoman mielen mustetahrat ovat vaaleanpunaisia

älä jaksa puhua, tänään en ajattele

Tyhjästä ilmestyneitä jälkiä

Menin tietoisesti epäonnistumaan yleisön ja Jumalan eteen, kävelin pois pää pystyssä

Olen ravannut lääkärissä, nukkunut pää äidin sylissä odotushuoneessa

Tummat silmänaluset alkavat näyttää kauniilta, kun niitä katselee kuukauden päivät

Jouluvalojen pitäisi olla "koko vuoden valot"

Ikävöin tuulen tempoilemia hameen helmoja

Ylitin ala-asteesta asti vallinneen pelon

Hämmennyn joka kerta vilpittömästä ilahduksestasi koulun käytävillä törmätessämme

Siitä on vuosi, Luojan kiitos

Heitit juomasi lauteiden väliin ja rakastuin huolettomuuteen
Kaksi ujoa poikaa katsoivat minua kuin kaunista tappajaa
Ajatus sinusta on houkutteleva täysin eri tasolla kuin ennen
Myönsin pelkääväni ja yhden katse oli koko illan täynnä hymyä ja huolta
Minua on kutsuttu aikuiseksi useammin kuin koskaan (aivan liian usein)
Haluan hemmotella itseäni roskaruualla ja kauniilla alusvaatteilla
En ole pessyt hiuksiani päiviin ja näytän hyvältä
Isoveljen halaus elämäni kipeimmän toimenpiteen jälkeen tuntui äärimmäisen lohdulliselta

Pimeässä on hahmoja, joita en pelkää enää
Rakastuin aitoon hymyyn prinsessakuvassani
Taivas on ollut lukemattomina aamuina epätodellisen näköinen
Olen ollut opettajan valinta pelkän katsekontaktin kautta
Olit kuin pikkupoika uuden lelun lumoissa suurine silminesi
Kaipaan jo nyt kiusallisesti toisiaan muistuttavia asujamme
Kyyneleisiin tarinoihisi samastuin ärtymykseen asti
Ikävöin yksinäisiä aarteenetsintäretkiä

Minä yritän värittää elämästäni kauniin

Eikä enää koskaan

Kaikki sanasi tuntuivat kauniin kipeältä

nyt tahtoisin vain narkata sitä tahatonta ivaa kehooni

haparoivat kätesi olivat hyvät

kaikessa karuudessasi lausuit yhden sanaparin

joka on saanut vatsaani enemmän perhosia kuin mikään koskaan

en koskaan tajunnut olevani näin hiton kiintynyt sinuun

Voisit valua päästäni verenä

"The meaningless echo 

and then the familiar unfamiliarity"

Kirjoitin nimesi hakukenttiin

haukoin henkeäni vieraille kasvoille

minulla ei ole aavistustakaan olitko se sinä

eikä minun kuulukaan tietää

me emme olisi mitään ikinä

niin on istutettava ajatuksia päähän

että pysyn elossa

"The endless war of attrition 

between my hopes and resignation"

Söit keskeneräisen sieluni

mädillä hampaillasi

ja minä

valehtelin kirkkain silmin

kyyneleistä

petin luottamuksen salaa sadasti

otin uhrin roolin tietäen sen olevan petollista

"'When did it all begin?'

'Think about it hard'

While you already know why do you keep asking?"

Nyt olet unissani yhtä selkeänä kuin

yli neljä vuotta sitten

"How about you shut up and let it rest"

Nell - Farewell