1:01

Aika karkaa sormien välistä

on kuuma ja kylmä, kangas vasten ihoa

ei anna minun hengittää

pimeys ei ole täyttä eikä valo suojelevaa

Ajatukset

hengästyttävät, tukahduttavat

mieli niiden leikkikenttänä ilman kontrollia

muistan toimettomat päivät

ennen tajuntaa huulilta tipahdelleet sanat

ja menneisyyden seesteisen pinnan rikkoneet paljastukset

Äkkiä olo on niin rakoileva

aika, valo, pimeys ja minuus

juoksevat minusta läpi

Loputon siirtymä

Lasiluinen

tunnun olevan vieläkin hauraimpina päivinäni

kyyneliä silmäkulmissa ruokapöydässä

voimattomat kädet ystävälle kahvia keittäessä

päämäärättöminä sinkoilevia ajatuksia vasten tyynyä

kun uni ei taaskaan tule ja kompakti en taaskaan ole

Niinäkin päivinä olen hymyä, värikkäänä hehkuvia sanoja

ja huomaamattani laskeudun mukavuuden pehmeyteen

jonka rikkoo oman nauruni helinä

Ja pelkään, että joku

kuuli siinä minut

kun en ole vielä valmis olemaan tässä

vaan se läpinäkyvä tyttö menneisyydestä.

Happinaamari

Joskus tuntuu, etten ole enää

kokonainen omillani

Ja mietin, onko se tervettäkään

rakastaa niin paljon

ja niin, että tarvitsee toista

että henki kulkee keuhkoihin asti

eikä jää puolitiehen

En tiedä, milloin tästä tuli näin

elintärkeää

enkä usko, että ilman

sinua

osaisin tai tahtoisin enää hengittää

Ymmärräthän tänäänkin

Tiedän kyllä olevani hankala

juoksen pakoon konflikteja ja ajan itseni nurkkaan

uhriudun jopa sinun rakkautesi edessä

anna anteeksi

minä yritän oppia

Niin kuin sinä olet epävarma

olen minäkin pelokas

sillä sinä olet aarre

jonka tahtoisin puristaa otteeseeni

hellyydellä

En tahdo ajaa sinua pois luotani

hauraudellani, pienuudellani

kaikella oikkujeni vyyhdillä

sillä mistään en ole niin kiitollinen

kuin sinusta

Harha-askel

Saan tuskin henkeä ja pelkään

jonkun kuulevan

koska minullahan menee nykyään hyvin

oikeasti

Eniten sydäntäni särkee se, että arvaan

sinun tietävän näkemättäkin

miltä minä näytän juuri nyt

kyynelsilmäisenä ja turvonneena hytisen

vaikka kaikki on ihan hyvin

mutten vain osaa päästää irti

yhtään mistään, mikä mielessäni jyskyttää

Minua sattuu myöntää

jo paljon huvennut

mutta olemassaoleva

rikkinäisyyteni