Olisitpa vain pysynyt hiljaa

Mielessä edestakaisin lipuvat muistot

niistä menneistä päivistä

kun istuttiin huoneessasi ylimmässä kerroksessa

tarjosit kahvia ja kysyit, miten minä voin

pelattiin arpapeliä minun tunteillani

kerroin sinulle kaiken, suurimmat intohimoni ja synkimmät salaisuuteni

sinä olit se, joka tuli luokseni

kun olin niin varjoissa, etteivät ystävänikään kyenneet

puolustit minua silloinkin, kun toimin vastoin sääntöjä

ja osoitit minulle reitin eteenpäin

kun et enää itse pystynyt huolehtimaan minusta

kerran kutsuit minua lempitytöksesi

ja minä pienessä mielessäni olin vilpittömän imarreltu

Nyt ajatus tästä kaikesta

minkä väänsit otteessasi kieroutuneeksi

saa minut voimaan pahoin

halveksimaan sitä, mitä luulin sinun olevan

ja toivomaan, ettet koskaan olisi ollut niin lähellä minua.

1:01

Aika karkaa sormien välistä

on kuuma ja kylmä, kangas vasten ihoa

ei anna minun hengittää

pimeys ei ole täyttä eikä valo suojelevaa

Ajatukset

hengästyttävät, tukahduttavat

mieli niiden leikkikenttänä ilman kontrollia

muistan toimettomat päivät

ennen tajuntaa huulilta tipahdelleet sanat

ja menneisyyden seesteisen pinnan rikkoneet paljastukset

Äkkiä olo on niin rakoileva

aika, valo, pimeys ja minuus

juoksevat minusta läpi

Loputon siirtymä

Lasiluinen

tunnun olevan vieläkin hauraimpina päivinäni

kyyneliä silmäkulmissa ruokapöydässä

voimattomat kädet ystävälle kahvia keittäessä

päämäärättöminä sinkoilevia ajatuksia vasten tyynyä

kun uni ei taaskaan tule ja kompakti en taaskaan ole

Niinäkin päivinä olen hymyä, värikkäänä hehkuvia sanoja

ja huomaamattani laskeudun mukavuuden pehmeyteen

jonka rikkoo oman nauruni helinä

Ja pelkään, että joku

kuuli siinä minut

kun en ole vielä valmis olemaan tässä

vaan se läpinäkyvä tyttö menneisyydestä.

Happinaamari

Joskus tuntuu, etten ole enää

kokonainen omillani

Ja mietin, onko se tervettäkään

rakastaa niin paljon

ja niin, että tarvitsee toista

että henki kulkee keuhkoihin asti

eikä jää puolitiehen

En tiedä, milloin tästä tuli näin

elintärkeää

enkä usko, että ilman

sinua

osaisin tai tahtoisin enää hengittää

Ymmärräthän tänäänkin

Tiedän kyllä olevani hankala

juoksen pakoon konflikteja ja ajan itseni nurkkaan

uhriudun jopa sinun rakkautesi edessä

anna anteeksi

minä yritän oppia

Niin kuin sinä olet epävarma

olen minäkin pelokas

sillä sinä olet aarre

jonka tahtoisin puristaa otteeseeni

hellyydellä

En tahdo ajaa sinua pois luotani

hauraudellani, pienuudellani

kaikella oikkujeni vyyhdillä

sillä mistään en ole niin kiitollinen

kuin sinusta