Sinuun vain sattuisi

Ikävä häntä

tai oikeastaan sitä, miten tunsin itseni

ääni ei tärissyt, kun sanoin "rakastan sinua"

enkä tiedä, osaanko enää koskaan rakastaa

tämä päivä on vain varjo eilisestä

viimeiseen pisteeseen vältelty vaihtopuoli

pesun jälkeenkin likaiset sukat

ne mustat, joita inhosin muutenkin

Minä en ihan oikeasti kohta jaksa enää

Kyyneleet kätketään lattianrajaan, listojen taakse

kukaan ei saa tietää, millainen minä oikeasti olen

hymyilen sinulle, kun katsot silmiin, sillä

sinä näytät ihanalta ja toivon salaa 

että voisin pitää sinut

vaikka tiedän, etten voi

ja haluan hukkua niihin

mustiin ajatuksiin, antaa niiden ottaa minut

unohtaa kaiken ja vajota pinnan alle

niin, ettei kukaan voi enää ottaa minusta kiinni ja

pelastaa hukkumasta

Valvotan sinua

Minä pelkään sitä, miten sinä

joutuisit huolehtimaan minusta

kuin kuolemansairaaseen vanhukseen kahlittu sairaanhoitaja

vaihtaa minun likaiset lakanani ja

vaatteet, joihin on pinttynyt se pistävä haju

valvoa, etten oksenna itseäni tukehduksiin

pyyhkiä leualta valuvaa, harmaata velliä

pitää kiinni ryppyisistä käsistä, ne puistattavat sinua

vastata ähkäisyyni, niin kuin

siitä muka jotain ymmärtäisi

Sinä et tiedä, millaista se olisi

millainen minä olen

enkä minä tiedä, kestätkö sinä totuutta

ps. ihan järkyttävä ikävä punaisia hiuksia.

Kunpa ajasta saisi kiinni käsillä

Olen ollut

kuusi päivää horroksessa

tai ehkä seitsemän, en edes tiedä

Portaissa

kahdet jalat yksien sijaan

et ole edes lähellä ja silti

tunnen sinut

Minä kai tarvitsen aikaa

aikaa nukkua päivien ohi, valvoa öitä

tottua äänesi lämpimyyteen

ja siihen, että olen vasta puolitiessä

Tell me

Halusin olla lähelläsi koko ajan

en vain uskaltanut

tunnen itseni rinnallasi epätäydelliseksi

ja silti hyväksi

niin kuin olisin jotain, oikeasti

jokainen vartaloni värähdys

kulki kai läpi sinunkin vartalosi

etkä silti kavahtanut

pelkäsin ja pelkään vieläkin

etten ole sitä, mitä kukaan haluaisi

tai ainakaan sinä

Siellä oli hiljaista

ja ne hetket hipoivat täydellisyyttä

haluaisin vain tietää, mitä minä olen

On häpeä omistaa tunteet

Menen solmuun kun ajattelen nimeäsi

sisälmykset tiukkassa vetosolmussa kaulan ympäri

tuolin reunalla askel on horjuva

enkä minä halua enää tehdä tätä

en halua enää välittää kenestäkään

kun en ole mitään muuta kuin ohut turvaverkko

trapetsin alla

Olen vain hiljaa ja hymyilen

ethän huomaa

miten petetyksi saat minut tuntemaan itseni

ei se ole sinun syytäsi

vaan aina minun