Jokaisena hetkenä

Minä olen tyhjä ja puhkikulutettu

kun olet ottanut minut väkisin satana pimeänä yönä

aina pakottanut siihen samaan ihmisenpyörään

jossa lausutaan synnit itkien sille ristinkantajalle

sydäntä puristaen kävellään jonossa kuin elävät kuolleet

minunkin äänetön huutoni tuotiin julki, mutta se oli vain kuiskaus

jota ei kukaan tainnut kuulla alastomassa totuudessaan

Ai sinäkin

Ole kiltti, älä ole yksi niistä

Jotka kohottavat minut ihmisen tasolle

Olen, olen sinun likaisin syntisi, synkin salaisuutesi

sinulle olen mitä vain ikinä tahdot, tarvitset, vaadit

kuolleita perhosia vatsassa ja kosteita suudelmia kesäyössä

vaikka niitä väkisin otettuja

Nippusiteissä

Odotushuoneen halkeilevilla seinillä on

tapana kallistua minuun päin

käväiset minua katsomassa, et kutsu nimeltä

enhän minä ole se avun tarpeessa oleva haavoittunut

tai niin luulet, niin annoin ymmärtää

en halua avuksi tarjottua kättäsi

haluan sinun kehosi ja huulesi ja silmäsi ja sydämesi

haluan sinut kokonaan, paperilakanoissa

kynsillä kiinni tai sitten päästetään 

kokonaan irti

ja sitten olet sinä

en edes tiedä, millaisilla sanoilla sinun kaltaistasi

voi tällainen ihminen kuvailla

kävelet käytävällä ohitse sadasti, katsot aina kulmien alta

sillä pelottavan lempeällä tavalla, kertoen että

olisin kuitenkin aina vain väärin

tuntuu kuin huutaisit öisin korvan vieressä

että miksen päästä sinua päähäni, ota sinua

mutta minä en osaa olla kohtuullinen

Nytkö olet tyytyväinen

Minä en halua sinua kotiini, kuplaani, päähäni

en haluaisi sinua kuolinvuoteelleni

vaikka olisit ainoa ihminen, joka selvisi maailmanlopulta

minä en kestä sitä, miten tuhosin sinut ja sinun maailmasi

niin sait minut uskomaan, että olen paha

olenhan minä, olenhan, rakas?

pieksit hengiltä ja jätit makaamaan lumeen

raiskattu lapsi verenpisaroiden kehystämänä

koskaan en tuntenut oloani niin häpäistyksi ennen sinua

saati ansaitsevani niin kylmiä sanoja, niitä joilla

rakensit nämä mielikuvat minun puhtaalle kankaalleni

kuulemma et saa nukuttua, niin en minäkään

unissani ruhjot minut yhä uudelleen

sanattomaksi, alastomaksi, rumaksi, kuolleeksi

minä en usko enää edes eläväni

Uhraa minut

Valehdellaan kivikasvoin totuus kauniimmaksi

sanovat minun olevan aina surullisen näköinen

ja niinhän minä olenkin, suruksi muotoutunut luonnos

sinä lähdet ja minä jään odottamaan

sinisilmäisenä typeryksenä, vaaleanpunaiset verhot silmäluomilla

ei, en minä ymmärrä, en edes halua ymmärtää

sitä, että sinä olet eläin sen tutuksi tulleen ihmisen vaatteissa

viime aikoina minäkin olen ollut sellainen

oman veren himossa ei voi elää sielun voimissa

enkä minä ole ollut näin nälkäinen pieneen ikuisuuteen

en minä halua sinun estävän minun sairaita halujani

olevan minun Jumalani tai Saatanani, uhrilahjani

kun vain olisit läsnä

Two-sided

    Maataan hiljaa vierekkäin ja sinä                                  Maataan hiljaa vierekkäin ja sinä

    olet lämmin ja turvallinen                                            olet kylmä ja turvaton

    ajatus on vaaleanpunaista hattaraa                               ajatus on häpeää ja kahleita

    kauniiden hetkien välissä ja                                          niiden hetkien välissä kun

    huumetta narkkarin suoniin ahdinkon partaalla              narkkaan sinun inhoasi ja sinun haluasi

    minä voin olla mitä vain                                               minä voin olla mitä vain

    aina korrekti muuttuja, yhtälösi ratkaisu                       väline, välttämättömyys, esine, hätävara

    kaupungin varjot ovat valkoisia                                     kaupungin varjot ovat kuvia sinusta

    syvä vesi on kirkasta                                                     hukutat minut syvään veteen

    ja maailma on hetken aikaa kaunis                               ja maailmaa ei ole enää olemassa minulle