Pelko siitä, että kaikki on hyvin

Oletko koskaan miettinyt, mitä sinä minusta haluat

en usko sinun sielusi huutavan likaisia kyyneliä

silmäpakoisia vaatteita, jotka välttävästi peittävät arvet

likaisia hiuksia, kun en vaan jaksanut

en halua

tavata vanhempiasi, nähdä sinun itkevän

kuulla niitä kolmea sanaa

jäädä odottamaan, kun sinä lähdet sotaan

hyväksyä virheitäsi, uneksia sinusta

oppia hengittämään kanssasi samaan tahtiin

tuntea itseäni hyväksi

vaihtaa katseita, ajatella tulevaisuutta

ei minulla ole sellaista

Kirje

Sinulta opin sen, milloin pitää hymyillä, aina

päänsisäiset sodat eivät ole syy itkeä, ne eivät ole oikeita

pyysin pelastusta, muttet sinä ollut koskaan sellaiseen kykeneväinen

ajelehdit itse murtovesissä uimataidottomana

ja minä olin se, joka osoitti rannalta häilyväistä valoa

minä kuvittelin voivani pitää kokonaista elämää käsissäni

tai ainakin kasata sen painon harteilleni

ymmärräthän sinäkin, että meidän välillämme vallitsi sairaus

enkä minä enää halua sinua elämääni

pakkomielteeksi, addiktioksi vailla vieroitushoitoa

halusin hukkua huokauksiisi

tukehtua suudelmiisi ja hajota painosi alla palasiksi

lämmintä syliä en osannut kaiken jälkeen enää edes toivoa

Kuolonkukkia

Hiljentyisitkö, jos tietäisit

millaisia kuvia nään sinusta öisin

raiskaat minut viattomalla hymyllä ja kauniilla käsillä

älä tarvitse minua, kiltti älä

minä en halua olla sinun häkkilintusi

tai edes se eläintarhan kaunein riikinkukko, jota ihaillaan kaukaa

miltäköhän tuntuu kuristua kukkaseppeleisiin

tukehtua suudelmiin, pudota pohjattomaan syliin

pelkään vieläkin, että herään ruumiisi viereltä

Luojani, olet kuitenkin

Aamu toisensa jälkeen, rukous on vain äänetön voihkaisu

pakota tänäänkin, valehtele voima, joka saa jaksamaan

pitämään totuuden kylmässä päässä ja valheen puolitiessä

olet minuun syövytetty kirous, henkireikäni

se, mikä saa katseen tyhjenemään pimeyteen

sinut luulemaan, että olen sinusta humaltunut, 

minä olen jostain pahemmasta päihtynyt

ilmestyksesi aseteltuina tielleni, ojasta katsoo siipirikko enkeli

voisin kirjottaa alaisenasi Raamatun uusiksi

Parempi puolisko

Päässä huutaa se sama ääni kuin aina

se on samanlainen kuin minun omani, muttei sama 

eihän?

taasko sinä menit muiden mukana sinne, missä he tekevät sitä syntiään

kaikkien keskellä alistuit, likasit itsesi

sinä olet saastainen ja häpäisty, minä en kestä katsella sinua

sehän voi vaikka olla tarttuvaa

mene helvettiin pilaamasta minun täydellistä maailmaani

Jumalankaan edessä en voi sinua enää näyttää, tai edes uhrata

arvosi on haihtunut niin mitättömäksi, ettei sinusta ole enää mihinkään

ja mieleni tekisi paloitella sinut, kuoria lihasi nauhoittain pois

tappaa sisältä, viedä kaikki syntiset mielihalusi

niin voisit olla minun kuvani, minun luomukseni

hento ja särkyvä, epäihminen