Mielen ylivalta

Olen todella yrittänyt avautua

Haluan tanssia sateessa

Muutama laulu tuntuu kuvaavan koko elämääni

Inspiraatiota olen etsinyt turhaan jo vuosia

Haluan pienen kissanpennun, tai vaikka kymmenen

Sinä aiheutat uskomattoman ristiriitaisia tunteita ollaksesi noin ihana

Minua tarkkaillaan koko ajan

En uskalla kertoa olevani näin herkkä, nössö

Suihkussa laulaminen toimii terapiana

Muumien noita on esikuva

Hukseni ovat muuttuneet hampuksi ja kaksivärisiksi, ei mua oikeastaan edes kiinnosta

Oudot unet vaivaa yö toisensa jälkeen

Antaisin mitä tahansa yhdestä halauksesta nyt

Tunnen itseni köyhäksi kaikin puolin

Haluan kipeästi olla viisas

Ötököiden pelossakin oli hyvä nukkua

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen luonut päähäni kuvia omista hääjuhlista, mitä ihmettä

Ikävöin yläastetta, vaikka se olikin paskaa

Ihailevat katseet tuntuvat hassulta

Rakastan itsenäisyyttä tällä hetkellä yhtä paljon kuin teitä

Onnellisuus on illuusio
Ilman sarjakuvia syöminen on mahdottomuus
Olen päästänyt itseni repsahtamaan ja se tuntuu hyvältä ja pahalta
Tuulessa heiluva hameen helma merkitsee vapautta
Pelkään paluuta säälin kehään
Kirpputorit tuoksuvat kodilta ja turvalta
Ihmiset ovat parempia kuin olen tiennyt
Haluan rei'ittää ja tatuoida itseäni
Ikävöin montaa ihmistä, kenestä en tiennyt edes pitäväni
Kukat saavat mut hymyilemään

Elämä on paikoittain kaunista

Pelko siitä, että kaikki on hyvin

Oletko koskaan miettinyt, mitä sinä minusta haluat

en usko sinun sielusi huutavan likaisia kyyneliä

silmäpakoisia vaatteita, jotka välttävästi peittävät arvet

likaisia hiuksia, kun en vaan jaksanut

en halua

tavata vanhempiasi, nähdä sinun itkevän

kuulla niitä kolmea sanaa

jäädä odottamaan, kun sinä lähdet sotaan

hyväksyä virheitäsi, uneksia sinusta

oppia hengittämään kanssasi samaan tahtiin

tuntea itseäni hyväksi

vaihtaa katseita, ajatella tulevaisuutta

ei minulla ole sellaista

Kirje

Sinulta opin sen, milloin pitää hymyillä, aina

päänsisäiset sodat eivät ole syy itkeä, ne eivät ole oikeita

pyysin pelastusta, muttet sinä ollut koskaan sellaiseen kykeneväinen

ajelehdit itse murtovesissä uimataidottomana

ja minä olin se, joka osoitti rannalta häilyväistä valoa

minä kuvittelin voivani pitää kokonaista elämää käsissäni

tai ainakin kasata sen painon harteilleni

ymmärräthän sinäkin, että meidän välillämme vallitsi sairaus

enkä minä enää halua sinua elämääni

pakkomielteeksi, addiktioksi vailla vieroitushoitoa

halusin hukkua huokauksiisi

tukehtua suudelmiisi ja hajota painosi alla palasiksi

lämmintä syliä en osannut kaiken jälkeen enää edes toivoa

Kuolonkukkia

Hiljentyisitkö, jos tietäisit

millaisia kuvia nään sinusta öisin

raiskaat minut viattomalla hymyllä ja kauniilla käsillä

älä tarvitse minua, kiltti älä

minä en halua olla sinun häkkilintusi

tai edes se eläintarhan kaunein riikinkukko, jota ihaillaan kaukaa

miltäköhän tuntuu kuristua kukkaseppeleisiin

tukehtua suudelmiin, pudota pohjattomaan syliin

pelkään vieläkin, että herään ruumiisi viereltä

Luojani, olet kuitenkin

Aamu toisensa jälkeen, rukous on vain äänetön voihkaisu

pakota tänäänkin, valehtele voima, joka saa jaksamaan

pitämään totuuden kylmässä päässä ja valheen puolitiessä

olet minuun syövytetty kirous, henkireikäni

se, mikä saa katseen tyhjenemään pimeyteen

sinut luulemaan, että olen sinusta humaltunut, 

minä olen jostain pahemmasta päihtynyt

ilmestyksesi aseteltuina tielleni, ojasta katsoo siipirikko enkeli

voisin kirjottaa alaisenasi Raamatun uusiksi