Seison peilin edessä, nojaan kylpyammeen kylmään reunaan. Paljaat jalkani luiskahtelevat kaakeloidulla lattialla kasteltuani sen noustuani kylvystäni. Amme on vielä täynnä sakeasti vaahtoista vettä, katson sitä tyhjin silmin.
Siirrän katseeni peiliin ja kävelen pari tärisevää askelta lähemmäs. Tuijotan sinisiin silmiini ja velttoina roikkuviin märkiin hiuksiin. Ne verhoilevat kasvoni saaden ne näyttämään entistäkin pyöreämmiltä. Painan sormen poskelleni ja venytän ihoani. Ihoni on harmaa ja kuiva kuin kuolleella ruumiilla. Puraisen huultani hiljaa saaden valmiiksi kuivan ihon lohkeilemaan. Pieni veripisara kohoaa alahuulestani ja nuolaisen sen pois.
Tipautan pyyhkeen vartaloni ympäriltä ja kuljetan kättäni hiljaa pitkin kylkeäni. Vyötäröni on hädin tuskin kapein kohta vartalostani, vartalossani on hädin tuskin mitään muotoa. Katson jalkojani, ne ovat pyöreät ja rumat. Kynteni kaivautuvat vatsani lihaan ja jättävät punaisena hohtavat uppoumat. Minua inhottaa koskea itseäni, koskea sellaista vartaloa.
Käännyn ympäri ja kävelen takaisin kylpyammeelle. Kumarrun kohti ammeen pohjaa ja vedän tulpan irti. Katson valkoista pohjaa pitkään, ja kiipeän ammeeseen, käperryn sen pohjalle. Alaston ruumiini on kylmä.
Hengittäminen tuntuu vaikealta tiedostaessani jokaisen hengenvedon kulun henkitorvessani. Tiedostan jokaisen hengenvedon vaikeuden tuijotellessani valkoisia seiniä. Ne valuvat päälleni. Kohti pientä kylpyammettani. Koitan nousta ammeesta, mutta liukastun pitkin sen märkää seinämää takaisin pohjalle. Tärisen kylmästä ja märät hiukseni piiskaavat niskaani. Naurahdan typerälle kömpelyydelleni ja nousen kylpyammeesta.
Vedän nukkaisen aamutakin päälleni ja pyörähdän kerran ympäri peilin edessä. Hymyni on väkinäinen, enhän minä osaa hymyillä. Niiskahdan hiljaa ja avaan kylpyhuoneen oven, kävelen ulos sieltä hiljaisten kyynelten vallittessa.
Istahdan lattialle seinää vasten ja vajoan hallitsemattomaan itkuun. Aamutakki ei peitä enää edes puolia kehostani päästäessäni sen avautumaan. Pinnallinen tyytymättömyyteni on naurettavan turhaa, ja silti minä itken hillittömänä kauneusihanteideni perään. Se inhottaa minua suunnattomasti.
Niiskahdan taas.
Kuulostan säälittävämmältä kuin koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti