Taivas itkee

Minä itken

ja taivaalta sataa

mustia kyyneleitä

Ne vuodattavat minut kuiviin

oloni on tyhjä

kaikki on puristettu ulos

Minä pelkään

että ehkä kohta ei ole mitään jäljellä

Haluan vain pakoon

Kun vain katsotte minua

joka paikkaan särkee

ja viimeisetkin voimani 

katoavat

ai niin, eihän niitä koskaan ollutkaan

kaikki katsovat liian syvälle

enkä pääse piiloon enää

olen täynnä pieniä reikiä

valon säikeet lävistävät ne

ja värittävät ihoni sairaalloiseksi

ja te varmasti näätte minusta läpi

ei

en halua olla näytillä

Pinnallinen itku

Seison peilin edessä, nojaan kylpyammeen kylmään reunaan. Paljaat jalkani luiskahtelevat kaakeloidulla lattialla kasteltuani sen noustuani kylvystäni. Amme on vielä täynnä sakeasti vaahtoista vettä, katson sitä tyhjin silmin.
Siirrän katseeni peiliin ja kävelen pari tärisevää askelta lähemmäs. Tuijotan sinisiin silmiini ja velttoina roikkuviin märkiin hiuksiin. Ne verhoilevat kasvoni saaden ne näyttämään entistäkin pyöreämmiltä. Painan sormen poskelleni ja venytän ihoani. Ihoni on harmaa ja kuiva kuin kuolleella ruumiilla. Puraisen huultani hiljaa saaden valmiiksi kuivan ihon lohkeilemaan. Pieni veripisara kohoaa alahuulestani ja nuolaisen sen pois.
Tipautan pyyhkeen vartaloni ympäriltä ja kuljetan kättäni hiljaa pitkin kylkeäni. Vyötäröni on hädin tuskin kapein kohta vartalostani, vartalossani on hädin tuskin mitään muotoa. Katson jalkojani, ne ovat pyöreät ja rumat. Kynteni kaivautuvat vatsani lihaan ja jättävät punaisena hohtavat uppoumat. Minua inhottaa koskea itseäni, koskea sellaista vartaloa.
Käännyn ympäri ja kävelen takaisin kylpyammeelle. Kumarrun kohti ammeen pohjaa ja vedän tulpan irti. Katson valkoista pohjaa pitkään, ja kiipeän ammeeseen, käperryn sen pohjalle. Alaston ruumiini on kylmä.
Hengittäminen tuntuu vaikealta tiedostaessani jokaisen hengenvedon kulun henkitorvessani. Tiedostan jokaisen hengenvedon vaikeuden tuijotellessani valkoisia seiniä. Ne valuvat päälleni. Kohti pientä kylpyammettani. Koitan nousta ammeesta, mutta liukastun pitkin sen märkää seinämää takaisin pohjalle. Tärisen kylmästä ja märät hiukseni piiskaavat niskaani. Naurahdan typerälle kömpelyydelleni ja nousen kylpyammeesta.
Vedän nukkaisen aamutakin päälleni ja pyörähdän kerran ympäri peilin edessä. Hymyni on väkinäinen, enhän minä osaa hymyillä. Niiskahdan hiljaa ja avaan kylpyhuoneen oven, kävelen ulos sieltä hiljaisten kyynelten vallittessa.
Istahdan lattialle seinää vasten ja vajoan hallitsemattomaan itkuun. Aamutakki ei peitä enää edes puolia kehostani päästäessäni sen avautumaan. Pinnallinen tyytymättömyyteni on naurettavan turhaa, ja silti minä itken hillittömänä kauneusihanteideni perään. Se inhottaa minua suunnattomasti.
Niiskahdan taas.
Kuulostan säälittävämmältä kuin koskaan.

Särkyvä jää

En halunnut kertoa

että vaihdoin kesän talveen

vain sinun vuoksesi

lumi satoi päälleni kylmänä

minä palelluin

paikoilleni

halusin pitää itseni pois luotasi

ettei sinua sattuisi

kyllähän sinä tiedät

että minä vain satutan

joka päivä katselin sinua jäisen ikkunani läpi

hiljalleen huokailin jäähän reiän

ja sinä näit

ja tulit luokseni

kosketit minua sormenpäilläsi

kosketit kasvojani

ja minä tunsin sinut

pienen särkyvän hetken

Apology

En minä tiennyt

että sinäkin pelkäsit pimeää

yhtä paljon kuin minä

en minä tiennyt

ettet halunnut mennä edeltä

tai tulla etsimään minua varjoista

tai ehkä minä en ikinä kysynytkään

mutta kyllä minä halusin tietää

Anna anteeksi

en minä tarkoittanut olla tällainen.