Kuiskaus

Olet lähellä. Kylmät huulesi ovat aivan kiinni minun korvassani.
Kuiskauksesi juoksee pitkin korvani pintaa ja putoaa sen sisälle onttona kaikuna.
Se erkanee kahdeksi käärmeeksi, jotka lipuvat raapien minua sisältä.
Niiden sihinä on kuin pistävää huutoa, se iskeytyy vasten sisintäni ja uppoaa sen pehmeyteen. Se upottaa syviä reikiä mieleeni, aukkoja, jotka ovat täynnä pimeyttä.
Käärmeet iskevät hampaansa minuun levittäen myrkkynsä jokaiseen sisälläni elävään ajatukseen sinusta.
Ne luopuvat elämästään myrkyn myötä hajoten karkeaksi hiekaksi, hiekka hiipii sisälläni hiertäen.
Hiljalleen käärmeiden myrkky syövyttää minut kasaan, minä sulan kiinni valheeseen, joka käärmeiden kantamana sisälleni saapui.
Jokainen sana sinulta puhaltaa mustaa hiekkaa edemmäs, siirtäen kivien raapivan tuskan tulevaisuuteen.
Kipu ei koskaan katoa, se nojailee oveen jonka seuraavaksi avaan, se odottaa minua saapuvaksi.
Ja kun sisälläni vaeltava kuiskaus viimein katoaa, olet sinä jo poissa.