Minä jäin kiinni tähän seittiin, niin sitovaan ja pyörteiseen.
Miljoona ohutta rihmaa kiertyvät ympärilleni, kuin pureutuisin kiinni niiden huurteiseen syliin. Siinä on lämmintä, ja kuitenkin niin kylmä. Sinä katsot minua raskaiden pelkojesi ali.
Lumi on jäätynyt silmiesi yläpuolelle luoden tummat varjot silmiesi alle, sinä katsot minua mustilla silmilläsi, mutta minä rakastan sitä katsetta. Enkä minä pelkää sinua, vaikka olisit katkonut kaikki rihmat ympäriltämme jättäen väliimme vain kylmän henkäyksen.
Mustat hämähäkit juoksevat pienillä jaloillaan käsivarsiani pitkin vilunväreet perässään. Haluan pyyhkiä ne pois käsiltäni, haluan pyyhkiä pelon pois. Tuntuu, kuin uppoaisin niiden mustuuteen, kuin niiden kaikki miljoonat mustat silmät näkisivät minun arpisessa sydämessäni palavan rakkauden. En halua, että kukaan näkee sitä, en halua, että kukaan näkee minua.
Koitan koskettaa sinua, mutta sinä kavahdat. Hetkessä musta katseesi muuttuu läpinäkyväksi. Katsot minun lävitseni, et näe minua enää. Näet vain sisälläni arpisena sykkivän sydämen.
Vaivalloisesti se sykkii sinulle vieläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti