sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Istua jalkojen päällä niin pitkään, että katoaa tunto


En haluaisi pelätä huomista
kuin jotakin tuntematonta hirviötä
Katsoa peiliin ja melkein uskoa olevani muille hyvä
silti miettiä, kuinka tätä vartaloa
en voi pukea kaikkeen mihin haluaisin
Tietää, että en halua oppia matematiikkaa
tai kohtuullisuutta
inhota sitä ja olla silti muuttamatta
Ottaa koulun jälkeen ruokaa lautaselle
katsoa sitä inhoten, vaikka on nälkä
Etsiä lempikorua hyllystä
olla löytämättä ja itkeä merkityksettömän pitkään
Yrittää pukeutua värikkäisiin vaatteisiin
miettiä, miksi värit sopivat kaikille muille paitsi minulle
Koittaa tanssia välittämättä
mutta pelätä liikaa, että näytän typerältä
Unelmoida kauniista kynsistä
ja silti pureskella ne lyhyiksi
Kadehtia laihempia
tietää samaan aikaan, ettei ulkonäkö tee minua onnelliseksi
Lähteä kouluun kevätkengissä
tietää, että jalat jäätyy kuitenkin
Pelätä pimeää
vaikka yövalo on päällä
Tavoitella pitkiä hiuksia
silti leikata ne monta kertaa lyhyiksi
Jättää hampaat pesemättä illalla
valehdella itselleni, "korvaan tämän kyllä aamulla"
Inhota parasta ystävää
silti rakastaa niin, että sattuu
Kirjoittaa itsesäälistä
ja tehdä olo vain pahemmaksi
Katsella ikkunasta kaunista säätä
mennä ulos, ja inhota samaa auringonpaistetta
jota juuri katsoin ihaillen ikkunasta
Ikävöidä onnea
ikävöidä kadotettua toivoa
mihin minä katosin?


Tältäkö se tuntuu


Askeleet kulkevat takaperin
lähtöpisteeseen ja vähän sen taakse
raskaat askeleet
ja raskaat ajatukset
mutta silti pieni toivo
ja pieni pala onnea mukana
en halua päästää siitä irti
ikinä

torstai 21. maaliskuuta 2013

En minä ikävöi


Olin aivan täynnä niitä
haalistuneita kirjaimia väärässä järjestyksessä
et sinä koskaan saanut sanoja oikeiksi
ethän sinä edes yrittänyt
hiljalleen ne levisivät
ja haalistuivat edelleen ja edelleen
et koskaan halunnut korjata
ei sinusta saanut enää mitään selvää
kyynelten levittämät kirjaimet sekaisin

vaikka kuinka koitin auttaa
ei se koskaan kelvannut sinulle
hän miellytti sinua paremmin
minä olin epäonnistuja

hetki sitten ikävöin
ja nyt olen vain niin katkera

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Edes hetken



Kunpa minun huuleni
olisivat huulet, joita haluaisit suudella
ja siniset silmäni
silmät, joita voisit katsoa ikuisesti
hiukseni
hiukset, joihin voisit pujotella sormesi
hartiani
voisit sulkea käsivarsiesi väliin halaukseen
vyötäröni
vyötärö, jolla voisit antaa käsiesi levätä
käteni
kädet, jotka sopisivat yhteen sinun käsiesi kanssa
jalkani
voisit sovittaa askeleesi niiden tahtiin
mieleni
mieli, jota sinä ymmärtäisit
ja minä
ihminen, jota rakastaisit.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Musta huone



Mustassa huoneessa on mustat seinät ja musta lattia, tietenkin. Niihin seiniin hukkuu, ne ovat kuin tervaa, se liimaa kiinni itseensä ja imaisee sisäänsä. En halua katsoa niitä, muttei silmilleni ole tilaa muuallakaan.
Ne seinät saavat minut aina vain itkemään, siksi minä suljen silmäni, kun olen niiden seinien saartama. Sille lattialle istuessa katto painuu niskan päälle kasaan. Eikä siitä lattialta pääse koskaan enää ylös, se hirveä paino niskan päällä, ja se tervainen lattia itseensä liimautuneena. Ja ne seinät painuvat tiukasti kiinni minuun, kierosti ne suovat kovan halauksensa.
Eikä niiden seinien väliin mahdu kuin yksi pieni ihminen, tai edes varjo. Siellä on aina yksin ja minä olen siellä usein. Tai en minä ole varma, mikä on usein. Onko edes usein tarpeeksi usein.
Minä pelkään vain sitä, kuinka te kaikki tiedätte minun käyneen siellä. Se huone on tahrannut minut niin pahasti, ettei sitä voi enää pestä pois. Kyllä minä tiedän, että te kaikki tuomitsette minut likaisuudestani.
Jos ette vielä, niin viimeistään kohta. Minä tiedän, että joskus se hetki tulee.
Mustaa itkua ja
mustia ajatuksia ja
mustia huokauksia
jotka yltyvät hätäisiin hengenvetoihin, ei keuhkoissani kulje enää ilma.
Se terva on edennyt minun keuhkoihini. Se tukehduttaa.
Kukahan sen huoneen on rakentanut, kuka ne seinät on maalannut mustiksi? Ehkä se olinkin minä, pääni sisällä. Tai minun rakentama mielikuvitusihminen. Mustat vaatteet päällä, mustat laudat ja maalit mukanaan.
Maalit valuvat niillä seinillä
hitaasti, lempeästi
aina päälaelleni asti
ja kurkkua alas.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Taivas itkee




Minä itken
ja taivaalta sataa
mustia kyyneleitä





Ne vuodattavat minut kuiviin
oloni on tyhjä
kaikki on puristettu ulos



Minä pelkään
että ehkä kohta ei ole mitään jäljellä

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Haluan vain pakoon



Kun vain katsotte minua
joka paikkaan särkee
ja viimeisetkin voimani 
katoavat
ai niin, eihän niitä koskaan ollutkaan
kaikki katsovat liian syvälle
enkä pääse piiloon enää
olen täynnä pieniä reikiä
valon säikeet lävistävät ne
ja värittävät ihoni sairaalloiseksi
ja te varmasti näätte minusta läpi
ei
en halua olla näytillä