Olen ratsastanut aallonharjalla tärisevin jaloin
ja tippunut sieltä uppeluksiin
meinannut tukehtua omaan hengitykseen
Ajattelin kirjottaa jonkunlaista höpöttelypostausta, koska musta vaan tuntuu nyt siltä
Kun alan tosissaan miettimään, että kuinka hyvin mun blogin lukijat mut tuntee ihmisenä, niin tuntuu hassulta tajuta, että ette te oikeastaan tiedä yhtään, mitä mun elämään kuuluu, jos seuraatte vaan mun blogia. En mä tiedä, haluatteko te edes tuntea mua, onko mun persoona tai elämä tässä se olennainen, koska runojen kirjoittaminen se mun juttu on. Sellaisten runojen, joissa paljastan mun syvimmät salaisuudet silti kertomatta oikeastaan mitään.
Mä olin yli kuukauden sairauslomalla, poissa koulusta, jonka kanssa käsi kädessä kulkee se fakta, että päätin venyttää mun lukio-opintoni neljään vuoteen. Oon vapautunut, tuntuu että elän taas, enkä oo elävien seurassa kävelevä kuollut, harmaa ruumis. Reilun viikon kouluelämässä taas mukana olleena mä tunnen itteni tosi pieneksi, pelokkaaksi. Mua pelottaa paljon, mutta silti mulla on ihan hyvä olla siellä, muiden seassa. En tunne oloani enää ihan niin erotelluksi, vääränlaiseksi. Mulla on paikka siellä taas ja se paikka on melkein turvallinen.
Oon mokaillut tanssiharjoituksissa luvan kanssa ja nauranut muiden kanssa omille virheille, oon huomannut, että mä osaan hukata rytmin ja sekoilla askelissa. Odotan wanhojenpäivää ja sitä, että saan näyttää prinsessalle, vaikka luulin aina, etten voisi olla tällainen typerä teinityttö. Oon käynyt kahdesti sovittamassa mun utuisenharmaata mekkoani. Siitä tulee mieleen sumu ja mä rakastan sitä enemmän kuin uskoin voivani rakastaa yhtä vaatekappaletta.
Mun ääni on ollut kadoksissa yli kuukauden päivät ja oon laulanut käheällä äänellä ja rakastunut joka viikko uudelleen bändikavereihini, siihen, miten hölmöjä ne kaikki on. Siihen, miten mulla ja sillä ihanalla tytöllä on saman väriset hiukset, ja miten se saa mut tuntemaan itseni ainutlaatuiseksi.
Aloitin autokoulun, enkä voi uskoa, että oon jo näin iso tyttö. Söin ensimmäistä kertaa kiinalaisessa ravintolassa. Makasin sun vieressä tunteja ja puhuin huolettomasti asioista, joiden luulin olevan arkoja. Valvoin neljän tunnin yöunien jälkeen väkisin kymmenen tuntia ja palkitsin itseni päiväunilla kotimatkalla sairaalalta. Istuin puolitutun tytön pelkääjänpaikalle autoon ja osasin jutella ihan hyvin. Mökötin äidille ilman syytä, koska oon kuitenkin vielä ihan pikkulapsi. Laskin jokaisen askeleen kävellessäni kouluun bussipysäkiltä. Katsoin lastenelokuvia ja söin jäätelöä isosta purkista. Rakastuin liian suureen villapaitaan hukuttautumiseen. Elämä on parempaa, kuin hetki sitten.
blah blah blah
Mulle saa oikeesti ehdottaa kaikenlaista, mitä täällä haluisitte nähdä. Rakastaisin toteuttaa erilaisia juttuja, vaikka oonkin aikalailla vaan se runotyttö, mutta en osaa poiketa siltä tutulta linjalta, jos joku ei sitä ehdota. Vähän niin kuin tönäise mua siihen suuntaan. Kaipaan tönijää.
5.jpg)
