Uhraa minut

Valehdellaan kivikasvoin totuus kauniimmaksi

sanovat minun olevan aina surullisen näköinen

ja niinhän minä olenkin, suruksi muotoutunut luonnos

sinä lähdet ja minä jään odottamaan

sinisilmäisenä typeryksenä, vaaleanpunaiset verhot silmäluomilla

ei, en minä ymmärrä, en edes halua ymmärtää

sitä, että sinä olet eläin sen tutuksi tulleen ihmisen vaatteissa

viime aikoina minäkin olen ollut sellainen

oman veren himossa ei voi elää sielun voimissa

enkä minä ole ollut näin nälkäinen pieneen ikuisuuteen

en minä halua sinun estävän minun sairaita halujani

olevan minun Jumalani tai Saatanani, uhrilahjani

kun vain olisit läsnä

Two-sided

    Maataan hiljaa vierekkäin ja sinä                                  Maataan hiljaa vierekkäin ja sinä

    olet lämmin ja turvallinen                                            olet kylmä ja turvaton

    ajatus on vaaleanpunaista hattaraa                               ajatus on häpeää ja kahleita

    kauniiden hetkien välissä ja                                          niiden hetkien välissä kun

    huumetta narkkarin suoniin ahdinkon partaalla              narkkaan sinun inhoasi ja sinun haluasi

    minä voin olla mitä vain                                               minä voin olla mitä vain

    aina korrekti muuttuja, yhtälösi ratkaisu                       väline, välttämättömyys, esine, hätävara

    kaupungin varjot ovat valkoisia                                     kaupungin varjot ovat kuvia sinusta

    syvä vesi on kirkasta                                                     hukutat minut syvään veteen

    ja maailma on hetken aikaa kaunis                               ja maailmaa ei ole enää olemassa minulle

"Se mikä on epänormaalimpaa"

Jokainen kuvajainen on heijastus kadotuksesta

minun kasvoillani lepää tuhannen vuoden sodat

ja silmien alla valuvat kaikkien murhaamieni uhriveret

minä olen karitsa sadan mustapukuisen paimenen keskellä

jokaisesta heijastavasta pinnasta

näkyy Kuoleman lapsi ja minä olen

hänen lemmikkinsä

hirttosolmu kaulassa hihnana

kuljen perässä ehdollistettuna

himoitsemaan veren hajua ja lihan makua

sitä omaani

mutta reunalle ei mennä, eihän

sillä vielä ei ole aika pudota, jäädä roikkumaan elottomana

kun on vielä yksi kaunis elämä tuhlattavana

Sinun pitäisi pelätä

Minä kääriydyn epävarmuuteeni

ja jätän sanomatta ne asiat, joista sinä pitäisit

koska et taitaisi pitää sittenkään

käsistä katoaa tunto sinun vieressäsi

unohdan, miten niitä käytetään

peilistä katsoo kädetön, muotopuoli

verta valuen ne katosivat matkalla kotiin enkä jaksanut

jäädä etsimään, kun ne tekevät kuitenkin aina vain pahaa

minä en halunnut olla tällainen ja sinä

voisitko vain kiltisti

olla se varjo takanani, sormi liipasimella

kivääri käsien jättämissä kuopissa

sinähän ne veit tällä kertaa

kykeneväisyyden mihinkään 

järkevään

ajattele itseäsi ja anna olla sen

mihin olet aikeissa kajota luvan kanssa

se sairaus ei ole sinulle luotua