Ehkä aina

Se on minun huumeeni ja lääkkeeni

kirosana, ylistysvirsi, rakkausruno

minun Jumalani ja Paholaisen ilmentymä

Ja se on minun hirttosilmukkani ja tippaletkuni

kielletty hedelmä, elämän eliksiiri

se, mihin turvaan ja mitä eniten välttelen

Minä haluan siitä eroon, hylätä kaatopaikalle

ja pitää sen lähellä

ihan sydämen vieressä

Älkää

I keep seeing them 

wherever I try to hide

Eikä sinulle anneta avainta

Aloin rakentaa taloa

ilman työkaluja

seinät toiveista ja katto tavoittamattomista unelmista

ja kellariin piilotettiin teidän katkotut kätenne ja jalkanne

käärmeiden syötäviksi

eteiseen astuessa ovimatto on kylmä ja karhea

ja naulakoissa riippuu ne nahkat

joiden tilalle luomme uudet, kun kukaan ei enää katso

istut keittiön pyöreään pöytään

ja lattia pyörii allasi, kun juot teekupista omaa vertasi

olohuoneessa on silkkiset sohvat ja mustavalkoinen televisio

mutta ei ketään, kuka sitä katsoisi

kylpyammeeseen astuessa

huomaat kelluvasi paksun sakan päällä

eikä suihkusta tule vettä, se on ruostunut umpeen

hyvänyöntoivotukset saat sängyn toisella puolella

lepäävältä mätänevältä ruumiilta

ja minulla on jokaisessa kaapissa luurankoja

niitä hymyileviä

Olematon

Rakennellaan minun ympärilleni untuvaisia pilvilinnoja

toiveet ja haaveet punottuna todellisuuteen

vaaleanpunaisella silkkinauhalla

taivas on yölläkin täynnä pastellisävyjä

ja hymyileviä tähtiä

eivätkä sinä yönä perhoset pelota

eikä ole pimeyttä, josta nousta eilisen haamuja

hengitän

Ja ne palasivat tänä aamuna

Kerrostalojen ikkunat ovat pimeässä

majakkavaloja

yötyöläisille, väsyneille, humaltuneille

tiensä kadottaneille

ja seinänaapurien karjunta toisilleen

sireenin uhkaava ulvonta

sormista katoaa tunto, mutta

ei saa päästää irti

ajan kotimatkalla sadan ihmisen yli

jättäen ruumiit makaamaan

liimattuina verellä asfalttiin

ja silti ne ovat vastassa kotikulmilla

minä pakenen niitä oven taa ja sanon

odottakaa huomiseen

Viimeinen päivä

Hiljainen huone

kynienne raapiva kirjoitus

viiltää korvani verille

ja kuulen jokaisen hengenvetonne

niin kuin olisitte korvani vieressä

keuhkot myrkyn turmelemina

olen täyttänyt osuudestani yhden kolmanneksen

ja silti tuntuu, että vuodan yli

siirrätte tuolejanne rivistössä

minä jään ulkopuolelle

pitelemään korviani siltä huudolta

kellon viisari matkaa alaspäin

tuhatkiloisen heilurin voimalla

tuomari luo minuun läpitunkevia katseita

hän on tainnut huomata

päästessäni pois unohdan

miksi edes halusin lähteä