Väsynyt huokaus

Väsynyt huokaus on pinttynyt lasiin

siihen, jonka läpi katselet

Tässä huoneessa huulilta 

on paennut niin monta huokausta

ettei se näkymä kirkastu koskaan

ei se auta, että suljet silmäsi

yhä uudelleen ja uudelleen

minä olen vain haalea kuva siitä

maassa velttona makaava ruumis

Kuiskauksen päässä pimeimmällä hetkellä

Minulle on aina liian vaikeaa sanoa se

ihan pieni sana

"apua"

mutta sinä olet siinä

kun minä olen matkannut mustaan maahan

et sinä ole mihinkään lähdössä

silloinkaan kun minä olen näkymätön

läpinäkyväksi hiipunut henkäys

ja vain mustuus paistaa läpi

sinä et ole se

varjoista lyhdyn kanssa matkannut pelastaja

koska eihän tässä paikassa

ole sellaista olemassa

sinä olet se 

joka yöllä istuu vieressä

katsoo silmiin kun kyyneleet virtaa niissä

ja ottaa hapuilevin sormin otteen kädestä

Kaunis kummajainen

Voisiko sittenkin olla oikein

olla vääränlainen?

pukea kengät vääriin jalkoihin ja

kävellä askeleita takaperin

hymy on vain irvistys 

ja silti se olisi kaunis

jos jäisikin vain nurmikolle makaamaan

antaisi lehtien sataa kasvoille

se maistuisi hyvältä

eikö nyt saisi vain pysähtyä

itkeä helpotuksesta

ja olla se ihanan kummallinen minä

Miksi juuri nyt

Minä en pysty parempaan

puolikuolleena ja kaikki voimat kadoksissa

mutta enhän minä riitä

en minä voi onnistua

Heal me

"Sinä olet sairas

ja silti niin kaunis

ei mikään noin kaunis voisi olla pahaa

minä kyllä parannan sinut",

hän sanoo ja

"lupaathan?",

kysyn särkyvällä äänellä

kun hän koskettaa sormenpäillään

ja minä olen täynnä lämpöä

ja hänen tuntuaan

Loppuunkulutettu

Minä olen tyhjä

ja silti ihan täynnä

läpinäkyviä kyyneleitä

eivätkä ne ole tuskaa tai iloa

vain puhdasta ei mitään