Tiedäthän sinä, kuinka minä olin aina
pelokas ja särkyväinen
kaatuessani pihakivetykselle
huolehdin reiästä housuissani,
mutta sinä puhalsit haavoihini ja
korjasit rikkinäiset vaatteet
eikä minun olisi koskaan olisi
tarvinnut pelätä sinun olevan vihainen
sillä aina rakastit pyyteettömästi
Sydänsuruissani sinä olit se, joka
piti sylissä väkisin
koska tarvitsin sitä, vaikken
tahtonut myöntää
silitit hiuksiani ja kerroit
rakastavasi silloinkin,
kun en sanonut sitä takaisin pieneen
ikuisuuteen
sinä halusit aina ymmärtää
silloinkin, kun et täysin osannut
Kuulemma kasvomme ovat samat
ja minä elehdin kuin olisin pieni
sinä
enkä voisi olla ylpeämpi tullessani
verratuksi sinuun
Tämä teksti oli lahja, jonka saaja kyynelehti luettuaan tämän. Uskon välittäneeni sen viestin, minkä tahdoinkin ja sanoneeni ne sanat, jotka olen tahtonut niin kovasti lausua takana olevien vaikeuksien jälkeen, mutta joita oli vaikea sanoa ääneen.
