lauantai 27. tammikuuta 2018

Turva



Tiedäthän sinä, kuinka minä olin aina pelokas ja särkyväinen
kaatuessani pihakivetykselle huolehdin reiästä housuissani,
mutta sinä puhalsit haavoihini ja korjasit rikkinäiset vaatteet
eikä minun olisi koskaan olisi tarvinnut pelätä sinun olevan vihainen
sillä aina rakastit pyyteettömästi

Sydänsuruissani sinä olit se, joka piti sylissä väkisin
koska tarvitsin sitä, vaikken tahtonut myöntää
silitit hiuksiani ja kerroit rakastavasi silloinkin,
kun en sanonut sitä takaisin pieneen ikuisuuteen
sinä halusit aina ymmärtää silloinkin, kun et täysin osannut

Kuulemma kasvomme ovat samat
ja minä elehdin kuin olisin pieni sinä
enkä voisi olla ylpeämpi tullessani verratuksi sinuun




Tämä teksti oli lahja, jonka saaja kyynelehti luettuaan tämän. Uskon välittäneeni sen viestin, minkä tahdoinkin ja sanoneeni ne sanat, jotka olen tahtonut niin kovasti lausua takana olevien vaikeuksien jälkeen, mutta joita oli vaikea sanoa ääneen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti