"Jonain päivänä"

Loputtomia puheita huomenna aloittamisesta,

mutta se päivä on nyt

Tänään

Minä olen kaunis, minä olen hyvä

minä pystyn mihin vain

minä olen kykenevä

elämään, hengittämään, tuntemaan

tanssimaan eturivissä hymyn poltellessa kasvoilla

vetämään henkeä ja katsomaan silmiin jumalia, kun laulan satakielen lailla

luomaan paperille uuden maailman omilla käsilläni

rakastamaan pyyteettömästi, vaikket olekaan satujen prinssi

hymyilemään, vaikka yöt saavat minut värisemään

nousemaan siivilleni tiputtuani maailman katolta

ja jossain huomisessa uskomaan tähän kaikkeen.

Ne ovat vain minun luurankojani

Neljättä päivää peräkkäin pyyntöjä siitä, että huomaisitte minut

nöyryytys, jota olette liian tyhjäpäisiä näkemään

ja minä liian pelkuri kertomaan

kerran makasin sängyssäni jalat mustelmilla toivoen, että olisikin käynyt pahemmin

ja te sanoitte olevanne täällä minua varten, vaikka heti sinä päivänä

viikkoja meni, ennen kuin teillä oli aikaa, halua, kiinnostusta

suljettiin luurangot kaappiin ja ne vieläkin tuijottavat silmättömillä aukoillaan minua öisin

ajoittain jopa tanssivat painajaisuniini kalistellen luitaan

ettekä varmaankaan huomaa, mutten ole katsonut teitä enää samalla tavalla

enkä enää luota itseeni sitä vähääkään teidän seurassanne

ei tulisi teidänkään luottaa

Älä jätä minua yksin

Sinun sanasi ovat sulaa hattaraa

katsot varmaan niiden lomasta minua vieläkin samoilla silmillä

ja vastaan hampaat irvessä rottia suupielistä karkaillen

tietämättä, mikä minussa on vikana, kun en osaa taaskaan käyttäytyä

Minusta tuntuu, kuin tuhat kirosanaa pyrkisi sisälmyksistäni ulos

mutta kun ovia ei ole, täytyy rikkoa ikkunat

ja lasinsirpaleet tekevät rumaa jälkeä pudotessaan pehmeyteen

niin paljon vihaa asuu minussa, että räjähdän kohta

Onnenpäiviä

Takapihalla paistaa aurinko

neliapiloja vieretysten, se on kai ironiaa pahimmillaan

sillä minun onnenpäiväni ei ole tänään eikä pitkään aikaan

Onnenpäiviä oli joskus eilisessä

huoneessasi, autossasi, kellarissa ja joen rannalla

katseet kohtasivat ja hymyiltiin, kaikki oli kaunista

Pelkään käveleväni teitä vastaan

neliapiloja hiuksissanne, eläväinen pilke silmissänne

kuihdun kasaan polttavan aurinkonne alla

Ihmisjätettä asfaltilla

Silmänräpäyksen mittainen rysähdys

vääntynyttä muovia, savua kasvoja vasten

ovi ei aukea, eihän sen pitäisikään

päästäkää pakoon, jättäkää tukehtumaan

pelko siitä, että satutin taas viattomia

sisälmykset kääntyvät sadalle solmulle, enkä usko niiden aukeavan koskaan

anteeksipyyntö ei riitä, minä en anna anteeksi ikinä

henki ei kulje, rakennan tukehduttavan kalvon maailman ja minun väliin

inhosta, vihasta, pelosta ja häpeästä

Ja ihmiset kysyvät, että onko minulla kaikki hyvin

vilpittömästi en ymmärrä

miten jostakin

näin pahasta

voi olla huolissaan

Päiväunia

Kellun tilattomuudessa

on vain mustaa ja tyhjää, väritöntä sumua silmät peittäen

ympärilleni en näe, enkä haluakaan katsoa

olen ajatellut pääni puhki ei mitään

laskenut katon laudat kymmenesti vieläkään niiden määrää muistamatta

eläväisyys on riippuvainen jostakin, mitä en löydä itsestäni

mistään ei saa kiinni, maailma pelottaa kuolemanhimossakin

minä en elä

Perhosten valtakunta

Askelten välissä uomat kyyneltäytteillään

pään sisällä pakko edetä

vaikka henki salpautuu rintaan neuloitellen

varjoissa on hyvä hymyillä

Silkkipaperisilla siivillä pelko tanssii sisään

ja haparoiden tanssin minäkin

myrkyn värisistä siivistään löydän silmät

ne tuijottavat perhosprinsessaansa

Sinun ei koskaan pitänyt saada tietää

Kävelen. Istun. Odotan. Hengitän. 

Kätesi koskettimilla

et tunnu edes huomaavan minua

tuoksut vaniljalta, hymyilet utuisesti ja minä vain

asettaudun viereesi kaikessa pienuudessani

Etuoikealla peili, josta näen itseni kehyksiä hipoen

ja kuinka tahtoisinkaan paiskata sen kasvot vasten lattiaa

ja tuolissasi sinä ja vieno, odottava hymysi

keuhkoni ovat rohisten hajota liitoksistaan, kun vedän henkeä

Vaimeaa kaikua pääni sisällä

kädet etsivät kuumeisesti paikkaansa, löytämättä sitä ikinä

avaat torahampaisen kitasi ja tiedän jo hajoavani

kyyneleiden kirvotessa silmiin painun lattian läpi polvea myöten

"Tehdään se yhdessä", sinä sanot ja polte kasvoillani on sietämätön

unohdan, kuinka hengitetään ja

mieleni tekee repiä hiukset päänahkoineen irti

katsotte vain hiljaa ja silmistänne huokuu peitetty järkytys

Ulos astuessa annan kuluneen vartin aikana yltyneen sateen

valua päälleni niin kuin huonoissa elokuvissa

ja autoon lukittautuessani

kyyneljuovat poskillani ovat kuumia ja vapaita

Kipu olemassaolosta

Silmät ovat arastaneet päiväkausia

unenpuutteesta ja tahroista silmäluomilla

onttoja kyyneliä hehkuville poskille

Selkä liimattuna lattiaan tuijotan sokaisevaa kattolamppua

ääni jää pyörimään korviin ja valo porautuu aivoihin asti

takaraivossa jyskyttää

"Mitä helvettiä teen täällä?"

Nähdään taas ensi tiistaina

Olet kai sinäkin huomannut, kuinka räpyttelen ripsiäni hiljaisuudessamme

viikkokausia olen koittanut uskotella itselleni, että siellä minua ei itketä

pakko tässä on olla jokin muu syy

Halu nostaa jalat tuolille ja käpertyä omaksi itsekseni on raastava

mutta tiedäthän sinä, miten ensimmäistä kertaa istut nojatuoliisi

etkä valitse vieressä lepäävää sohvaa seuraavillakaan kerroilla

Jos tarjoaisit kahvia, minä kieltäytyisin tahtomattani

sillä tasolla on suhteemme luontevuus

miten minä olen vieläkin tien alussa, vaikka aikaa on kulunut loputtomasti

Ja kuinka sanasi saavatkaan minut vihaamaan itseäni

enemmän kuin koskaan, haluan oikeasti repiä minuuteni palasiksi

porraskäytävässä, kyynelsilmäisenä pelkään vastaantulevia naapureitasi

Viimeksi tänään vuodatin kyyneleitä

Minä en oikeasti tiedä, olenko minä väärinymmärtäjä

vai sinä julma, epäoikeudenmukainen

vilpittömästi halusin vain onneasi

kyynelsilmäinen oli huojennukseni hyvinä päivinäsi

silti niin kuin sanoitkin, aina päädyttiin siihen yhteen

toisen turhauman sumupilveen, toisen pelon ajatuspyörään

Ja koska tiedän sinun vetävän minua puoleesi mielipuolisesti

minä poistin sinut

Vuosi unia

Jotenkin sinä taas kulkeuduit peittoni alle

ihan vahingossa otin takaisin sen, mitä vaalin puhtaasti säälistä

sallin sinun koskettaa hennosti, pitää omanasi 

ja käytin kaikki voimani, etten antanut ylen

Pelkäsin murskautuvani painosi alle

sinun ja kuvottavien halujesi puristuksiin

sisimmässäni tahdoin raapia vatsasi vereslihalle

katsoa, kun nukut ikuisesti

Viime yönä välitin monesta

Itkin tyynyliinan märäksi helpotuksesta

kun tunnut niin tärkeältä kaikessa vähäpätöisyydessäsi

sillä mitään en toivo niin kuin hymyä kasvoillesi, jotka ovat kauneimmat surumielisyydessäsi

sinä pistit pienen tytön ymmärtämään, mitä on olla naiivi

tahdoin antaa itseni välineeksi (yhä edelleen)

ota vaikka väkivalloin, minä en välitä

Kuuntelen turhanpäiväisiä tarinoitasi päivästä toiseen

puoliakaan en ymmärrä, toinen puoli ei kiinnosta

vain koska olet se poika, jonka käsken totella mielihaluja

niitä, jotka saavat sinut paisumaan 

koska olisin heikkona sinuun, vaikka olisit rumempi kuin kukaan

olisit jäänyt sinne minne lähdit pakoon, minä en halunnut enää sinun vievän jalkoja altani

Mietin joskus mitä sinulle kuuluu

oletko palannut poikaystäväsi syliin ja kuljetko edelleen pysähtymättä päiväkausia

jos näkisin äitisi kaupungilla, menisin piiloon kiusallisiksi muuttuneita kysymyksiä

joskus luvattiin, ettei ikinä unohdeta 

ei vaikka kuvioihin tulisi poikia tai oltaisiin eri puolilla maata

meidän utopiamme oli kaunis illuusio

Näen sinut edelleen alttaritaulussani

pienin käsin mielessäni valoin sinut jumalaiseen muotoon

huolesta olen ollut sokea jo kuukausia, ethän romahda

haluaisin toimia laskuvarjona, mutta minusta ilma juoksee läpi

kuinka sinä pidit minusta aina huolta, vaikka kiukuttelin

niin minäkin haluaisin olla sinun turvasi

Neulasia jalkapohjissa

Siihen puuttomaan risteykseen, johon yön edellä kasvaa metsä

saatan joskus tulla hakemaan sinua ulos

eksytään tuntemattomille maille

Maailmani on kasvanut umpeen, viidakoksi

latvattomia puita ja myrkyn värisiä kehäkukkia

kävelläänkö suolla yhdessä, tukehdutaan mielenmaisemaan

Öisin katonrajassa muovisia tähtiä

ja tolppaa kiertävät tulikärpäset, suojelijat pimeällä

ja silti minua pelottaa niin

Vailla ajattelua

Tänään soi aarteenetsinnän löytö, mies josta isäni ei pidä

tätä kuulin vieraissa seinissä, takkatulessa

kukaan teistä tuskin käsittää, miten ylitin itseni ja

vuosien pelot, mutta minä olen ylpeä kerrankin

Toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään

kaikki se tärkeä paska, sillä tänään minä olen huoleton

ajatukseni mustavalkoisina kuvina ja silti

värikkäämpinä kuin viimeisimpinä utuisina viikkoina

Kuulemma olet nähnyt unia, niin minäkin joskus aikoinaan

olivat fantasiaa kai nekin

viattoman mielen mustetahrat ovat vaaleanpunaisia

älä jaksa puhua, tänään en ajattele

Tyhjästä ilmestyneitä jälkiä

Menin tietoisesti epäonnistumaan yleisön ja Jumalan eteen, kävelin pois pää pystyssä

Olen ravannut lääkärissä, nukkunut pää äidin sylissä odotushuoneessa

Tummat silmänaluset alkavat näyttää kauniilta, kun niitä katselee kuukauden päivät

Jouluvalojen pitäisi olla "koko vuoden valot"

Ikävöin tuulen tempoilemia hameen helmoja

Ylitin ala-asteesta asti vallinneen pelon

Hämmennyn joka kerta vilpittömästä ilahduksestasi koulun käytävillä törmätessämme

Siitä on vuosi, Luojan kiitos

Heitit juomasi lauteiden väliin ja rakastuin huolettomuuteen
Kaksi ujoa poikaa katsoivat minua kuin kaunista tappajaa
Ajatus sinusta on houkutteleva täysin eri tasolla kuin ennen
Myönsin pelkääväni ja yhden katse oli koko illan täynnä hymyä ja huolta
Minua on kutsuttu aikuiseksi useammin kuin koskaan (aivan liian usein)
Haluan hemmotella itseäni roskaruualla ja kauniilla alusvaatteilla
En ole pessyt hiuksiani päiviin ja näytän hyvältä
Isoveljen halaus elämäni kipeimmän toimenpiteen jälkeen tuntui äärimmäisen lohdulliselta

Pimeässä on hahmoja, joita en pelkää enää
Rakastuin aitoon hymyyn prinsessakuvassani
Taivas on ollut lukemattomina aamuina epätodellisen näköinen
Olen ollut opettajan valinta pelkän katsekontaktin kautta
Olit kuin pikkupoika uuden lelun lumoissa suurine silminesi
Kaipaan jo nyt kiusallisesti toisiaan muistuttavia asujamme
Kyyneleisiin tarinoihisi samastuin ärtymykseen asti
Ikävöin yksinäisiä aarteenetsintäretkiä

Minä yritän värittää elämästäni kauniin