Sinun sanasi ovat sulaa hattaraa
katsot varmaan niiden lomasta minua vieläkin samoilla silmillä
ja vastaan hampaat irvessä rottia suupielistä karkaillen
tietämättä, mikä minussa on vikana, kun en osaa taaskaan käyttäytyä
Minusta tuntuu, kuin tuhat kirosanaa pyrkisi sisälmyksistäni ulos
mutta kun ovia ei ole, täytyy rikkoa ikkunat
ja lasinsirpaleet tekevät rumaa jälkeä pudotessaan pehmeyteen
niin paljon vihaa asuu minussa, että räjähdän kohta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti