Drown into the outer space

Peilikuva ivaa rumuudellaan

olen tahra siinä lasissa, valonpisaroiden keskellä

enkä pysty käsittämään, miksi haluatte katsoa minua

katsokaa poispäin, minähän vuodan epätäydellisyyttäni

hänen katseensa on se oikea

kun hän puhuu helmasynneistä minun tehdessä niitä

hänenkin punaisten silmiensä alla

ja suupielessään valahtaa kuolavana

kun peto hänen sisällään himoitsee sitä minun sisältäni

epäonnistumisen kuljettamaa häpeää

sillä ne ruokkivat itsensä, niin kuin sieluttomat

kasvata minua pienemmäksi, ruoki inhoani

pyyhi pois kaikki tai tapata minut sisältä

reunan ja pudotuksen välissä on tyhjiö

jossa ääni on hiljaisuutta ja kuva näkymättömyyttä

hetkien välissä voi kellua, muttei uida

pujahdin ulos ja rakensin ympärilleni tiiliseinän

ja astelin näkymättömästä seinästä takaisin pieneen kehääni

kävelin ympyrää pääni pyörälle ja jäin keskelle istumaan

katse harmaassa seinässä

minä en koskaan ole oppinut kellumaan

Päänsisäinen vankila

Minun on kylmä

istuin siellä rivistössä 

yksi muiden samankaltaisten joukossa

tietämättänne sydämeni kirkui puhdasta tuskaa

ja on vain mustaa ja koruttomia

ääniä menneisyydestä ja tulevasta

harhanomaisia pyöreitä kasvoja suoraan silmien edessä

ja näkymättömiä kyyneleitä ruusuisilla poskilla

kiirehdin pois sen mentyä ohitse

en halunnut teidän näkevän totuutta minussa

tai siinä, mitä ette itse kykene näkemään

minä olen valheiden syömä ja

mustuuden peittämä suojatti

olin jo syöttää sydämeni sen pedon suuhun

kunnes pelko vei minut mukanaan

ja jätti sinne ikuisiksi ajoiksi

Lasielämä

Itkettiin maailma valmiiksi

niistä lasihelmistä pilvilinnojen raunioiksi

haudattiin leikissä hävinneet ja riisuttiin niiden kengät

suljettiin silmät, niinkuin ne nukkuisivat

itsensä unohduksiin

kenellekään ei voi kertoa koska te olette vielä

puhtaita ja keskeneräisiä ja

niin autuaan tietämättömiä minusta

siitä minun viljelemästä pellosta johon

teidän jalkanne uppoavat kuin harmaaseen suohon

kun katselette maailmaani lasipallon sisältä

lasin pohjalla on aina pisara

eikä se tyhjene vaikka kuinka koitan

valuttaa kaiken pois

hiljalleen

Parempi puolisko

Minulla on ikävä sinun rosoisia poskiasi ja

ruipeloita jalkojasi

vinoa hymyäsi ja sitä, kuinka ruma osaat olla

sitä, että olin sinun vertaisesi, vaikka en koskaan ollutkaan

olisit vain totellut, kun minä käskin sinun

tehdä sen puolestani, mennä pois

pyytää anteeksi, tappaa minut

odottaa minua, kävellä hitaammin

minä tein kaikkeni ollakseni sen vertainen

mikä minun kuvani oli ennen alkua

älä sano, ettet tarkoittanut, minähän olen sellainen

minä se olin

joka luki kirjeesi ja tekstiviestisi, kun olit poissa

löysi laatikostasi ne kuvat, jotka olit piilottanut

huijasi sinullekin itseni paremmaksi

eikä koskaan pyytänyt anteeksi

minä luulen sinun sikisseen pyhästä hengestä

ja minun Saatanasta

sillä me emme ole samanlaisia

Eikä sitä voi jäädä sairastamaan kotiin

Kylmät väreet juoksevat selkää pitkin neuloitellen

sisälläni möyrii jokin vieras peto, korventaa sisuskalujani

solmii ne umpisolmuun ja vaihtaa paikkoja keskenään

haluan oksentaa sen ulos

mutta olen liian heikko siihenkin

heikko ja huono, arvoton

arvoton

arvoton

hukuttakaa minut, tukehduttakaa sääliinne

huomatkaa minut, älkää sairauttani

ohittakaa minut ja nähkää tekohymy inhon päällä

älä kysy, en halua kertoa, haluan valehdella

itseni huonoksi teidän silmissänne, niin kuin omissani

kaikkeen on lääke käden ulottuvilla

ja se tekee teidät entistä sairaammiksi

Lost kids

Hengitys höyryää pyörteinä

ilman kiirettä on hyvä kulkea

hetken onnentunne on pienelle tytölle painava

Kolmantena päivänä oltiin kadoksissa

jokainen sana raapi korvat vereslihalle

ja vastaukset olivat niin hiljaisia

että tyttö alkoi olla katoavainen

rajamailla, puolivalveilla

utuisenharmaata harsoa hetkien välissä

Huomenna ihmiskunta kuolee

Ihmisen kasvot ovat karrelle palaneet

arpiset ja mätivät

silmät mustina kuoppina

niihin on työnnetty omat sormensa

kun muiden asioihin ei saanut puuttua

ja tänään

on maalattu viiva

harmaan eri sävyjen välille

kaadettu kadonneiden kodit

värjätty maailman värit kullalla

ja jätetty kiiltävä kadotus

korjattu puuttuvat osat houreisilla päiväunilla

ehdollistettu sinutkin repimään sielusi palasiin

uhraamaan sen jumalien nimiin

heitetty roviolle kunnioitetut tavat

korvattu ne muovisella uutuudella

ostettu rakkaus ja onni ja elämä

valmisteluksi kuolemaan

annettu elottomien elää vaillinaista elämää

tapettu oma perhe ja minuus

tehty painajaisista valveunia

muutettu elolliset esineiksi

upotettu itsemme suohon

josta ei ikinä ole nousemista

Pedon silmät heissä jokaisessa

Ryömien heidän jaloissaan

koitan olla näkymätön vaikka tiedän olevani

paisunut kateudesta heidän vääristyneistä ulkomuodoistaan

vinoista rautajaloistaan ja suun peittävistä torahampaistaan

mätää valuvista sydämistä, kitkeryytensä myrkyttämistä

"sinun valehdellulla rakkaudella rakennettu temppelisi

on raunioina alta aikayksikön rumuutensa vuoksi

maassa matelevat repivät sen kappaleiksi

ja sinun veresi on vuotava maahan tummana"

minun ympärilläni he ovat joukko jättiläisiä

minä olen heidän pikkusormensa kokoinen

ja minä pakenen taukoamatta

etteivät he murskaa minua alleen

ja sammutta hullunkiiltoa tyhjissä silmissäni