Ohuita valonsäikeitä

Taivas on painava

tumma ja raskas

mutta ei se putoa

Kyllä minä vielä pelkään

en vain ihan niin paljoa

Onnen kyyneleet maistuvat paremmalta kuin mikään koskaan

Sinä maistut onnelta

Paljaat jalat ja nurmikko, sen päällä hymyilevät voikukat - minä rakastan sitä. Aurinkokin hymyilee, se nauraa ja se nauru on hyväntahtoista. Se ei ivaa minua, se ei pidä minua huonona. Minä en osaa punoa voikukista seppelettä, mutta jos osaisin, laittaisin sen hiuksiini. Minä pitäisin sellaista seppelettä hiuksissani joka ikinen päivä siihen asti, kunnes voikukat kuolevat. Minä kantaisin niitä ja ne olisivat minun ystäviäni.
Nojaan taaksepäin ja selkäni kohtaa pehmeän nurmikon. Valkoisen mekon ryppyinen selkä varmaan värjäytyy täyteen vihreitä viiruja. Ei se haittaa minua nyt.
Suljen silmäni ja kuuntelen hiljaisuutta. Nurmikossa juoksevat hyönteiset rikkovat hiljaisuuden pienillä äänillään. Ne kai juhlivat, ne kuulostavat onnellisilta. Ne laulavat minulle ja minä kuuntelen.
Ilma tuoksuu lämmöltä. Ja tuntuu onnelta.
Sinä olet luvannut tulla minun luokseni sinä iltapäivänä. Oletkohan sinäkin minun ystäväni sinä päivänä, ihan niin kuin kaikki ne äänet ja tuoksut ympärilläni?
Minä näen sinun kävelevän nurmikolla, vaikka makaan siinä suljetuin silmin. Sinä olet kaunis. Sinun hiuksesi kihartuvat niskasta.
Sinä käyt viereeni ja olet siinä ihan hiljaa. Pujottelet sormesi hitaasti minun sormieni päälle. Minä pidän siitä. Pidän siitä, miten sinä vain olet siinä.
Me makaamme siinä niin pitkään, että valo alkaa kadota. Minä meinaan jo nukahtaa viereesi. Sormesi ovat saattaneet hiipiä jo vartalolleni, ne ovat saattaneet jo koskettaa minua. Minä olen pitänyt siitä niin paljon, etten ole edes huomannut. En minä ole halunnutkaan kieltää.
Äänet ympärillä ovat hiljenneet ja kuulen enää vain sinun hiljaisen hengityksesi. Se kuulostaa ihanalta. Taivas näyttää pimenneenä harmaalta. Se on pilvetön ja kaunis. Minä voisin katsoa sitä ikuisesti. Sinä olet siirtynyt lähemmäs. Sinä olet lämmin ja vartalosi haluaa levätä minun vierelläni. Minä haluan sinun lämpösi itseeni, vaikka minulla ei ole kylmä.
Sinä nouset kyynärpäidesi varaan ja kumarrut yläpuolelleni. Hymyilet minulle ja näytät tuhannesti ihanammalta kuin aurinko tai ne kauempana lepäävät voikukat. Minä haluan vain sinun tuoksusi ja lämpösi. Minä haluan tuntea sinut itseäni vasten. Minä haluan sinun huulesi ja sinun suljetut silmäsi. Haluan sinun sydämenlyöntisi itseäni vasten. Minä haluan sinut.

En minä muutu

Liikettä joka on pysähtynyt

ja ääntä joka on hiljaa

hymyä joka itkee

ei se ole todellista

kyllähän minä tiedän

ja se ääni huutaa

olet huono

ihan hiljaa

ja hetket juoksevat silmien lävitse

en minä koskaan muutu

Se on häilyvää

Pelottaa olla onnellinen

mitä jos en osaakaan

mutta sitähän minä olen kai halunnut koko ajan

miksi se on niin hirveän pelottavaa?

Jos kaikki olisi hyvin

Juostaisiin paljain jaloin nurmikolla

jalkapohjat värjäytyisivät vihreiksi

niitä ei jaksettaisi pestä

pidettäisiin käsistä kiinni

sormet toisiinsa pujoteltuina

suudeltaisiin hiukset kasvoille kietoutuen

pitäisit siitä, miten ne kutittavat

nostaisit minut syliisi

hameen helma nousisi paljastaen reidet

ne olisivat kapeat ja kauniit

ja sopisivat sinun käsiisi

punottaisiin kukista seppeleitä

ja tehtäisiin vaahteranlehdistä piippuja

kiivettäisiin korkeimpaan puuhun

katseltaisiin sieltä auringonnousua

ja kaikki se olisi ikuista

Tuntuu melkein kuin olisin elossa

Höyhenenkevyt

Haluan olla kevyt kuin höyhen

lentää sumussa ja

olla tietämätön tästä kaikesta

olen liian raskas lentämään

ja taivas liian pimeä

olen ihan liikaa

Simple

Olisi niin huoletonta olla vielä

se pieni tyttö, jonka suurin ongelma

on kampaukseen taipumaton hiussuortuva

tai se, kun pulkkamäessä

takin sisään on mennyt lunta

eikä pelättäisi muuta

kuin pimeää tai sitä seinän sisällä asuvaa otusta

ja ehkä kellariin vieviä portaita

ja tuntuisi niin hyvältä

kun äiti pitää sylissä

ja hymykin olisi ihan oikeaa hymyä