tiistai 27. kesäkuuta 2017

Koruton inho - Muotista ulos kasvanut


Kun ensimmäistä kertaa äiti kertoi minulle,
että pian minutkin täytyisi kahlita
sinisilmäisyydessäni kielsin kaiken

Ja niin pian huomasin häpeäväni jotain,
mikä oli tullut minusta tuntuen
ruumiiseeni kuulumattomalta, ylimääräiseltä
eikä kukaan muukaan minua enempää ymmärtänyt
miten pienestä tytöstä voi tulla jotakin sellaista

Kiilusilmissänne olin muuttunut uudenlaiseksi
ja minä hämmennyksessäni en enää tiennyt,
mikä olin, ellen vääränlainen.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Koruton inho - Prinsessaleikkien lomassa


Prinsessamekoissa
tyllihelmat hulmusivat, kun kiipesimme sängylle
ja hypimme, vaikka oli kielletty

Tiedostamatta ajattelin, että sinä olit kauniimpi
minä lapsenpyöreydessäni olin kömpelö ja arka
ja varkain inho tanssi mieleeni

En tiennyt, mikä minussa oli erilaista, väärää
mutta tunsin sen olemassaolon viattomuutenikin läpi
jo silloin taisin ottaa pieniä askelia kuoppani pohjalle.



- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Jostain iski inspiraatio ryhtyä kirjoittamaan runosarjaa tai -kokoelmaa. Päätin, että tahdon kirjoittaa minäkuvani kehittymisestä, sillä se on teema, jonka ympärillä mun ajatukset ovat pyörineet läpi elämän hyvin tiuhaan. Kirjoitan tätä sarjaa Koruton inho -otsikon alla. Saa nähdä, kuinka pitkälle vien tämän asian, mutta tahdon ainakin aloittaa ja kokeilla.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Variskaa jo päältäni


Asun joka toinen päivä jonkun toisen nahkoissa
sellaisen tytön, joka hymyilee itselleen, opettelee ymmärtämään
ja seuraavana päivänä taas palaan niihin nahkoihin,
joiden tilalle piti luoda uudet vuosikymmen sitten
toisinaan minusta tuntuu
etten osaa mitään muuta kuin jäädä kyhjöttämään omaan surkeuteeni
mutta ennen minusta tuntui siltä aina.

torstai 29. joulukuuta 2016

"Jonain päivänä"


Loputtomia puheita huomenna aloittamisesta,
mutta se päivä on nyt

Tänään

Minä olen kaunis, minä olen hyvä
minä pystyn mihin vain
minä olen kykenevä
elämään, hengittämään, tuntemaan
tanssimaan eturivissä hymyn poltellessa kasvoilla
vetämään henkeä ja katsomaan silmiin jumalia, kun laulan satakielen lailla
luomaan paperille uuden maailman omilla käsilläni
rakastamaan pyyteettömästi, vaikket olekaan satujen prinssi
hymyilemään, vaikka yöt saavat minut värisemään
nousemaan siivilleni tiputtuani maailman katolta

ja jossain huomisessa uskomaan tähän kaikkeen.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Ne ovat vain minun luurankojani


Neljättä päivää peräkkäin pyyntöjä siitä, että huomaisitte minut
nöyryytys, jota olette liian tyhjäpäisiä näkemään
ja minä liian pelkuri kertomaan
kerran makasin sängyssäni jalat mustelmilla toivoen, että olisikin käynyt pahemmin
ja te sanoitte olevanne täällä minua varten, vaikka heti sinä päivänä
viikkoja meni, ennen kuin teillä oli aikaa, halua, kiinnostusta
suljettiin luurangot kaappiin ja ne vieläkin tuijottavat silmättömillä aukoillaan minua öisin
ajoittain jopa tanssivat painajaisuniini kalistellen luitaan
ettekä varmaankaan huomaa, mutten ole katsonut teitä enää samalla tavalla
enkä enää luota itseeni sitä vähääkään teidän seurassanne
ei tulisi teidänkään luottaa