perjantai 9. helmikuuta 2018

Koruton inho - Katseita


Minä tihkuin kypsyneen lihani tuoksua
oli kuin olisin ollut voilla valeltu,
sokerilla kuorrutettu
näyteikkunan herkullisin suupala


Pelkkää silmäruokaa
minä olin
torahampaiset piirittivät minua hännät heiluen
tai tarkkailivat kiilusilmineen kauempaa

Ja pienet mielensä uutuudenviehätyksestä pakahtuen
he pitivät minua muotona kokonaisuuden sijasta
ja minun mielessäni oli
ylpeyden ja hämmennyksen sekamelska

lauantai 27. tammikuuta 2018

Turva



Tiedäthän sinä, kuinka minä olin aina pelokas ja särkyväinen
kaatuessani pihakivetykselle huolehdin reiästä housuissani,
mutta sinä puhalsit haavoihini ja korjasit rikkinäiset vaatteet
eikä minun olisi koskaan olisi tarvinnut pelätä sinun olevan vihainen
sillä aina rakastit pyyteettömästi

Sydänsuruissani sinä olit se, joka piti sylissä väkisin
koska tarvitsin sitä, vaikken tahtonut myöntää
silitit hiuksiani ja kerroit rakastavasi silloinkin,
kun en sanonut sitä takaisin pieneen ikuisuuteen
sinä halusit aina ymmärtää silloinkin, kun et täysin osannut

Kuulemma kasvomme ovat samat
ja minä elehdin kuin olisin pieni sinä
enkä voisi olla ylpeämpi tullessani verratuksi sinuun




Tämä teksti oli lahja, jonka saaja kyynelehti luettuaan tämän. Uskon välittäneeni sen viestin, minkä tahdoinkin ja sanoneeni ne sanat, jotka olen tahtonut niin kovasti lausua takana olevien vaikeuksien jälkeen, mutta joita oli vaikea sanoa ääneen.

tiistai 16. tammikuuta 2018

Otteessasi


Peset tiskejä altaan ääressä
katson selkääsi lumoutuneena
miten voitkin olla niin vilpittömän kaunis
tehdessäsi jotakin niin arkista
rakastan sitä, miten jokainen muotosi piirtyy

Sinä olet sokea omalle kauneudellesi
enkä minä tiedä, miten näyttää se sinulle
kun tuntuu, etten osaa enää hengittää
jalkani eivät kanna, käteni eivät saa mistään otetta
ja ajatukseni juoksevat ilman suuntaa
kun vain henkäisetkin minuun päin.

maanantai 28. elokuuta 2017

Koruton inho - Kylmää vettä


Veden alla minä tunsin kaikki kymmenet silmänne
vartalollani, silloinkin, kun minun silmäni eivät olleet auki
ja niin olisinkin halunnut pitää ne kiinni ikuisesti
tai juosta pakoon, liukastua märällä lattialla
iskeä pääni niin, että tietoisuus katoaa

Pisarat juoksivat ihollani, vesi huuhtoutui ylitseni
onnistumatta pesemään pois sitä,
miten likaiseksi saitte minut itseni tuntemaan
ja yritin raapia kaiken sen tunteen itsestäni irti
kiireellä, ennen kuin häpeä kasvaisi kuolettavaksi

Ja minä aloin pelätä vettä
minä pelkäsin hukkuvani pohjattomuuteen
olevani kykenemätön nousemaan pintaan
sokeassa halussani olla näkemättä riisuttua minuuttani
en pelännyt enää teidän katseitanne, vaan omaani.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Koruton inho - Muotista ulos kasvanut


Kun ensimmäistä kertaa äiti kertoi minulle,
että pian minutkin täytyisi kahlita
sinisilmäisyydessäni kielsin kaiken

Ja niin pian huomasin häpeäväni jotain,
mikä oli tullut minusta tuntuen
ruumiiseeni kuulumattomalta, ylimääräiseltä
eikä kukaan muukaan minua enempää ymmärtänyt
miten pienestä tytöstä voi tulla jotakin sellaista

Kiilusilmissänne olin muuttunut uudenlaiseksi
ja minä hämmennyksessäni en enää tiennyt,
mikä olin, ellen vääränlainen.