tiistai 5. kesäkuuta 2018

Koruton inho - Pakkomielle


”Juokse, juokse, juokse”
mielessä pauhaa
syytös ja käsky ja rajoitus

”Juokse, juokse, juokse”
mielessä sumenee
henki salpautuu, vatsaan sattuu
mutten voi lopettaa
ennen kuin olen ohuempi kuin tuskaiset henkäykseni

”Juokse, juokse, juokse”
mielessä hämmennys
en enää tiedä miksi


”Lopeta”
kulman takaa, yllättäen
iskee oivallus
omasta kohtuuttomuudesta

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Happinaamari


Joskus tuntuu, etten ole enää
kokonainen omillani

Ja mietin, onko se tervettäkään
rakastaa niin paljon
ja niin, että tarvitsee toista
että henki kulkee keuhkoihin asti
eikä jää puolitiehen

En tiedä, milloin tästä tuli näin
elintärkeää
enkä usko, että ilman
sinua
osaisin tai tahtoisin enää hengittää

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Ymmärräthän tänäänkin


Tiedän kyllä olevani hankala
juoksen pakoon konflikteja ja ajan itseni nurkkaan
uhriudun jopa sinun rakkautesi edessä
anna anteeksi
minä yritän oppia

Niin kuin sinä olet epävarma
olen minäkin pelokas
sillä sinä olet aarre
jonka tahtoisin puristaa otteeseeni
hellyydellä

En tahdo ajaa sinua pois luotani
hauraudellani, pienuudellani
kaikella oikkujeni vyyhdillä
sillä mistään en ole niin kiitollinen
kuin sinusta

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Harha-askel


Saan tuskin henkeä ja pelkään
jonkun kuulevan
koska minullahan menee nykyään hyvin
oikeasti

Eniten sydäntäni särkee se, että arvaan
sinun tietävän näkemättäkin
miltä minä näytän juuri nyt
kyynelsilmäisenä ja turvonneena hytisen
vaikka kaikki on ihan hyvin
mutten vain osaa päästää irti
yhtään mistään, mikä mielessäni jyskyttää

Minua sattuu myöntää
jo paljon huvennut
mutta olemassaoleva
rikkinäisyyteni

perjantai 9. helmikuuta 2018

Koruton inho - Katseita


Minä tihkuin kypsyneen lihani tuoksua
oli kuin olisin ollut voilla valeltu,
sokerilla kuorrutettu
näyteikkunan herkullisin suupala


Pelkkää silmäruokaa
minä olin
torahampaiset piirittivät minua hännät heiluen
tai tarkkailivat kiilusilmineen kauempaa

Ja pienet mielensä uutuudenviehätyksestä pakahtuen
he pitivät minua muotona kokonaisuuden sijasta
ja minun mielessäni oli
ylpeyden ja hämmennyksen sekamelska