Mielessä edestakaisin lipuvat muistot
niistä menneistä päivistä
kun istuttiin huoneessasi ylimmässä
kerroksessa
tarjosit kahvia ja kysyit, miten minä
voin
pelattiin arpapeliä minun tunteillani
kerroin sinulle kaiken, suurimmat
intohimoni ja synkimmät salaisuuteni
sinä olit se, joka tuli luokseni
kun olin niin varjoissa, etteivät
ystävänikään kyenneet
puolustit minua silloinkin, kun
toimin vastoin sääntöjä
ja osoitit minulle reitin eteenpäin
kun et enää itse pystynyt huolehtimaan
minusta
kerran kutsuit minua lempitytöksesi
ja minä pienessä mielessäni olin
vilpittömän imarreltu
Nyt ajatus tästä kaikesta
minkä väänsit otteessasi
kieroutuneeksi
saa minut voimaan pahoin
halveksimaan sitä, mitä luulin sinun
olevan
ja toivomaan, ettet koskaan olisi ollut niin lähellä minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti