Istutaan vastakkain kahvilassa
sinä toit minut ulos kaikista kiireistäsi huolimatta
ja silti minä päädyin taas kiukuttelemaan
anteeksi hankaluuteni, en minä tarkoita
ajattelen, ja silti suustani karkaa lisää rumia puolitotuuksia
miten sinä aina vain jaksat kuunnella tällaista minulta?
Hiljentyessäni viereiseen tuoliin
istuu häpeä
ote kahvikupista tavoittelee turhaan
vakautta
silti hapuilen sinun kättäsi, etkä
sinä minua torju
edes kiittämättömimpinä päivinäni
kun et oikeasti voi sietää käytöstäni
mutta silti rakastat niin, että minun on vaikea käsittää sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti