Pieni lipsahdus

Puolivahingossa

lipsahdan kerta kerran jälkeen uudelleen

Hukun itseeni

vaikka ei enää edes ole mitään minua

On petollista ajaa hiekan päällä

kaiken piti olla hyvin

ja minun piti olla iloinen tyttö

piti käydä ulkona ja lukea kokeisiin

ja hymyillä äidille

olla vaan itkemättä

tämä oli se päivä

en tiennyt

että haavat voisivat tehdä näin kipeää

se oli sitä paitsi vahinko

Ugly

Ei ole tarpeeksi olla erikoinen

kaikki katsoo pitkään outoja

pitää olla oikeasti ruma

niin ruma, ettei kukaan enää uskalla katsoa

haluan, että kaikki kavahtavat minua

Haluan olla typerä teini, omistaa ihan typeriä ajatuksia

Minun tekee mieli olla tyhmä

ihan oikeasti typerä

ja nuori

minun tekee mieli juoda ensimmäistä kertaa viinaa

tosissaan

mutta en halua kuitenkaan

tekee mieli leikata pala jalkojen lihaa pois

kun vaaleat farkut saa reidet näyttämään niin suunnattoman suurilta

minun tekee mieli itkeä opettajan painostavan katseen alla

kun en opi tai halua oppia

vaikka eihän se oikeasti painosta

ainakaan niin paljoa

tekee mieli piilottaa pullo paikkaan, josta ei koskaan löydetä

koska sen pinnalle nousevien kuplien ääni saa minut hulluuden partaalle

vastahan minä hymyilin sille

ja tekee hirveästi mieli

hypätä parin päivän yli

katsoa, jos hänen hymynsä olisi sinä aikana palannut

tekee mieli sanoa niille, että ne käsittivät kaiken mitä olen

ihan vääristyneenä

mutta minähän olen vääristynyt

eikä heidän käsityksessään olekaan korjattavaa

minun tekee mieli kirjoittaa kaikki ajatukset ylös

jos vain tietäisin, mitä oikeasti ajattelen

tekee mieli rääkätä itseäni hakkaamalla päätä seinään

niin kauan, että seinään tulee reikä

olisin vain tyhmä

ja tekee mieli ostaa kaikilla rahoilla vaatteita

ja silti mielummin kulkisin alasti

kuin käyttäisin nyt senttiäkään uuteen paitaan

tekee mieli antaa numeroiden tippua kahdella

lopettaa koulut ja

karata kotoa

ihan niin kauas että tavoitan hänet

eihän se kuitenkaan ole kiinni kilometreistä

ei ajatukset kohtaa kuitenkaan ikinä

tekee mieli ajaa kolari

mutta en minä halua oikeasti kuolla

He itkevät

Kylmä metsä

vaikka aurinko paistaa

säteet eivät tavoita ketään

lämpö on kylmempää kuin jää

Äänettömät kyyneleet tippuvat

kiipeävät pitkin puiden neulasia

ripustautuvat kasvoilleni

metsän kyyneleet ovat myös minun

Ja kaupunki nukkuu

itkee

huutaa tietämättään unessaan