Tule lähemmäs

Tuntuu, etten saa sinussa aikaan minkäänlaista reaktiota

vaikka kuinka hypin silmillesi huomionkipeänä

kun taas minä vavahtelen jo pelkästä katseestasi

tulkitsen yli sinun viattomimmatkin viestisi

vuodan yli äyräiden silkasta riemusta läheisyydestäsi

ihailen sinua läheltä ja kaukaa

avaan kaikki oveni yhdestä sokerisesta sanasta

en saa pidettyä itseäni kasassa

kun hipaisusikin murtaa minun ylpeyteni

Me olimme kasvaneet melkein kiinnikkäin

ja nyt kaikki on niin haparoivaa

Milloin herään?

Yksi niitä sumun verhoamia aamuja

seinän takaa kuuluu hyvän elämän ääniä

joista minä vain haaveilen

hetken vaihtuvat toisiin ilman, että mikään muuttuu

käytävässä hymyilen, vaikka inhoan sinua

kun olet niin eläväinen

ihan toisenlainen kuin minä juuri nyt

itse asettamassani loukussa

Kiittämätön lapsi sisälläni

Istutaan vastakkain kahvilassa

sinä toit minut ulos kaikista kiireistäsi huolimatta

ja silti minä päädyin taas kiukuttelemaan

anteeksi hankaluuteni, en minä tarkoita

ajattelen, ja silti suustani karkaa lisää rumia puolitotuuksia

miten sinä aina vain jaksat kuunnella tällaista minulta?

Hiljentyessäni viereiseen tuoliin istuu häpeä

ote kahvikupista tavoittelee turhaan vakautta

silti hapuilen sinun kättäsi, etkä sinä minua torju

edes kiittämättömimpinä päivinäni

kun et oikeasti voi sietää käytöstäni

mutta silti rakastat niin, että minun on vaikea käsittää sitä.

Olisitpa vain pysynyt hiljaa

Mielessä edestakaisin lipuvat muistot

niistä menneistä päivistä

kun istuttiin huoneessasi ylimmässä kerroksessa

tarjosit kahvia ja kysyit, miten minä voin

pelattiin arpapeliä minun tunteillani

kerroin sinulle kaiken, suurimmat intohimoni ja synkimmät salaisuuteni

sinä olit se, joka tuli luokseni

kun olin niin varjoissa, etteivät ystävänikään kyenneet

puolustit minua silloinkin, kun toimin vastoin sääntöjä

ja osoitit minulle reitin eteenpäin

kun et enää itse pystynyt huolehtimaan minusta

kerran kutsuit minua lempitytöksesi

ja minä pienessä mielessäni olin vilpittömän imarreltu

Nyt ajatus tästä kaikesta

minkä väänsit otteessasi kieroutuneeksi

saa minut voimaan pahoin

halveksimaan sitä, mitä luulin sinun olevan

ja toivomaan, ettet koskaan olisi ollut niin lähellä minua.

1:01

Aika karkaa sormien välistä

on kuuma ja kylmä, kangas vasten ihoa

ei anna minun hengittää

pimeys ei ole täyttä eikä valo suojelevaa

Ajatukset

hengästyttävät, tukahduttavat

mieli niiden leikkikenttänä ilman kontrollia

muistan toimettomat päivät

ennen tajuntaa huulilta tipahdelleet sanat

ja menneisyyden seesteisen pinnan rikkoneet paljastukset

Äkkiä olo on niin rakoileva

aika, valo, pimeys ja minuus

juoksevat minusta läpi

Loputon siirtymä

Lasiluinen

tunnun olevan vieläkin hauraimpina päivinäni

kyyneliä silmäkulmissa ruokapöydässä

voimattomat kädet ystävälle kahvia keittäessä

päämäärättöminä sinkoilevia ajatuksia vasten tyynyä

kun uni ei taaskaan tule ja kompakti en taaskaan ole

Niinäkin päivinä olen hymyä, värikkäänä hehkuvia sanoja

ja huomaamattani laskeudun mukavuuden pehmeyteen

jonka rikkoo oman nauruni helinä

Ja pelkään, että joku

kuuli siinä minut

kun en ole vielä valmis olemaan tässä

vaan se läpinäkyvä tyttö menneisyydestä.

Happinaamari

Joskus tuntuu, etten ole enää

kokonainen omillani

Ja mietin, onko se tervettäkään

rakastaa niin paljon

ja niin, että tarvitsee toista

että henki kulkee keuhkoihin asti

eikä jää puolitiehen

En tiedä, milloin tästä tuli näin

elintärkeää

enkä usko, että ilman

sinua

osaisin tai tahtoisin enää hengittää

Ymmärräthän tänäänkin

Tiedän kyllä olevani hankala

juoksen pakoon konflikteja ja ajan itseni nurkkaan

uhriudun jopa sinun rakkautesi edessä

anna anteeksi

minä yritän oppia

Niin kuin sinä olet epävarma

olen minäkin pelokas

sillä sinä olet aarre

jonka tahtoisin puristaa otteeseeni

hellyydellä

En tahdo ajaa sinua pois luotani

hauraudellani, pienuudellani

kaikella oikkujeni vyyhdillä

sillä mistään en ole niin kiitollinen

kuin sinusta

Harha-askel

Saan tuskin henkeä ja pelkään

jonkun kuulevan

koska minullahan menee nykyään hyvin

oikeasti

Eniten sydäntäni särkee se, että arvaan

sinun tietävän näkemättäkin

miltä minä näytän juuri nyt

kyynelsilmäisenä ja turvonneena hytisen

vaikka kaikki on ihan hyvin

mutten vain osaa päästää irti

yhtään mistään, mikä mielessäni jyskyttää

Minua sattuu myöntää

jo paljon huvennut

mutta olemassaoleva

rikkinäisyyteni

Koruton inho - Katseita

Minä tihkuin kypsyneen lihani tuoksua

oli kuin olisin ollut voilla valeltu,

sokerilla kuorrutettu

näyteikkunan herkullisin suupala

Pelkkää silmäruokaa

minä olin

torahampaiset piirittivät minua hännät heiluen

tai tarkkailivat kiilusilmineen kauempaa

Ja pienet mielensä uutuudenviehätyksestä pakahtuen

he pitivät minua muotona kokonaisuuden sijasta

ja minun mielessäni oli

ylpeyden ja hämmennyksen sekamelska

Turva

Tiedäthän sinä, kuinka minä olin aina pelokas ja särkyväinen

kaatuessani pihakivetykselle huolehdin reiästä housuissani,

mutta sinä puhalsit haavoihini ja korjasit rikkinäiset vaatteet

eikä minun olisi koskaan olisi tarvinnut pelätä sinun olevan vihainen

sillä aina rakastit pyyteettömästi

Sydänsuruissani sinä olit se, joka piti sylissä väkisin

koska tarvitsin sitä, vaikken tahtonut myöntää

silitit hiuksiani ja kerroit rakastavasi silloinkin,

kun en sanonut sitä takaisin pieneen ikuisuuteen

sinä halusit aina ymmärtää silloinkin, kun et täysin osannut

Kuulemma kasvomme ovat samat

ja minä elehdin kuin olisin pieni sinä

enkä voisi olla ylpeämpi tullessani verratuksi sinuun

Tämä teksti oli lahja, jonka saaja kyynelehti luettuaan tämän. Uskon välittäneeni sen viestin, minkä tahdoinkin ja sanoneeni ne sanat, jotka olen tahtonut niin kovasti lausua takana olevien vaikeuksien jälkeen, mutta joita oli vaikea sanoa ääneen.

Otteessasi

Peset tiskejä altaan ääressä

katson selkääsi lumoutuneena

miten voitkin olla niin vilpittömän kaunis

tehdessäsi jotakin niin arkista

rakastan sitä, miten jokainen muotosi piirtyy

Sinä olet sokea omalle kauneudellesi

enkä minä tiedä, miten näyttää se sinulle

kun tuntuu, etten osaa enää hengittää

jalkani eivät kanna, käteni eivät saa mistään otetta

ja ajatukseni juoksevat ilman suuntaa

kun vain henkäisetkin minuun päin.