Eikä enää koskaan

Kaikki sanasi tuntuivat kauniin kipeältä

nyt tahtoisin vain narkata sitä tahatonta ivaa kehooni

haparoivat kätesi olivat hyvät

kaikessa karuudessasi lausuit yhden sanaparin

joka on saanut vatsaani enemmän perhosia kuin mikään koskaan

en koskaan tajunnut olevani näin hiton kiintynyt sinuun

Voisit valua päästäni verenä

"The meaningless echo 

and then the familiar unfamiliarity"

Kirjoitin nimesi hakukenttiin

haukoin henkeäni vieraille kasvoille

minulla ei ole aavistustakaan olitko se sinä

eikä minun kuulukaan tietää

me emme olisi mitään ikinä

niin on istutettava ajatuksia päähän

että pysyn elossa

"The endless war of attrition 

between my hopes and resignation"

Söit keskeneräisen sieluni

mädillä hampaillasi

ja minä

valehtelin kirkkain silmin

kyyneleistä

petin luottamuksen salaa sadasti

otin uhrin roolin tietäen sen olevan petollista

"'When did it all begin?'

'Think about it hard'

While you already know why do you keep asking?"

Nyt olet unissani yhtä selkeänä kuin

yli neljä vuotta sitten

"How about you shut up and let it rest"

Nell - Farewell

Sinä teet minusta perhosen, kaunis ja lyhyt on lento sen

Henna haastoi mut listaamaan satunnaisia biisejä, joita oon viime aikoina kuunnellut, joten tässä niitä nyt tulee.

Oon kirjoittamisen suhteen jonkinlaisessa umpikujassa. Päässä on niin paljon kiusaavia ajatuksia, etten osaa pukea niitä sanoiksi. Ahdistaa, kun en saa tällä hetkellä purettua oloani runoihin, toivottavasti tilanne muuttuu pian. Tekisi mieli postata paljon, muttei ole mitään julkaisukelpoista.

Koko ajan huonompi

Ei ole sanoja sille, mitä ajattelen

varjoihin lakaistusta temppelistäni

niinpä istun hiljaa

minuutista toiseen, kellot lyövät syytettään

vilkaiset varoen ja käännät katseesi taas muistiinpanoihisi

tunnen oloni näyttelykohteeksi

katseeni liimattuna täriseviin jalkoihin

vihaan, vihaan, vihaan, vihaan

vihaan tätä

luulin pitkään rakastuneeni sinuun, mutta nyt

olet silmissäni hirviö kauniilla kasvoilla

älä kaiva minun sisintäni esiin

ei se kestä päivänvaloa

Se hivuttautuu mieleeni hiljalleen

Mielenmaisemassa

keltaisia kukkasia

sillä pellolla, jolla olen päivittäin piilosilla

ja öisin raatamassa

kämmenet verta vuotaviksi

Ei valoa eikä pimeää

vain himmeä hehku

keltaista

hetken minä rakastan elämää

poskillani onnenkyyneleitä

Enkä halua jäädä kotiin

Siellä on nykyään niin kovin paha olla

minua katsotaan kieroon ja 

viattomiin kysymyksiinnekään en haluaisi vastata

luulin olevani kykeneväinen muutokseen

mutta löydän taas itseni tuhertamasta

rumia kuvia vihkonsivujen reuniin

olen valonarka ja yliherkkä äänillenne

varsinkin niille aidoimmille nauruille

vaikea katsoa ketään silmiin, kun jokaisissa

voisi vaania paha

Turvapaikkaa en osaa enää hakea

hukutan pelkoni piirtämällä itseeni sydämiä

jollain tapaa ne suojaavat teiltä

Toinen rivi, reunimmainen tuoli

Silmissä välkkyy

tuhannet sekavat kuvat

teidän liikkeenne on näille silmille liian nopeaa

käännytte minua kohti ja katsotte ohitse

olen lähellä läpinäkyvää

jotain pahaahan te minulle haluatte

tulette aalloittain, murratte

kaikki seinät ja katonkin

jyrähdyksinä ja katkonaisina rynnäköinä

päätä särkee, tekee mieli lyödä se

ikkunasta läpi

Sälekaihdinten raosta

näen jumalten askeleet

Viime keväänä

Korvissa soi huono musiikki

maailma ei ole kaunis tänäänkään

salmiakki turruttaa suun

sinulle oli helppo hymyillä

en muista, miltä tuntui kun

asuit vielä kotona

pelkään äitiä ja isää

aamut ovat sekavia

päivät jättävät ne sumuunsa

olen rakastunut rumiin asioihin

taidat sopia sinäkin joukkoon

Viime aikoina oon ajatellut paljon. Oon kirjottanut ajatukset mitä sekavimmiksi runoiksi ja maalannut sanojen kaveriksi hutiloitua mielen maisemaa. Oon itkenyt tietämättä syytä, hymyillyt ihmisille väkisin sekä aidosti ja punastellut enemmän kuin aikaisemmin. Oon puhunut pääni tyhjäksi ja nähnyt niin sekavia unia, että nukahtaminen pelottaa. Oon ikävöinyt, haaveillut ja uurastanut. Oon tuntenut itseni eläväksi.

Jostain syystä blogiin kirjoittaminen on ahdistanut ajatuksena, mutta nyt tuntui oikealta hetkeltä palata tänne. Mulla tosiaan riittää tällä hetkellä hiomattomia tekstejä, joten voi olla, että tässä lähiaikoina tänne tulee jonkinmoinen postausten paljous. Saa nähdä.

Lemmenleikkiä

Takahuoneessa rakastavaisia

olen kuunnellut heitä kai tuhannen kahvikupin verran

kapaloituna mustaan pihkaan kylven kateudessa

Siitä puhuttiin, siitä mitä ollaan ja tullaan olemaan

myönnyin kaikkeen vaikken edes tiedä, mitä haluan

minä pelkään rakastua ja antaa rakastaa

Tiedäthän sinä, miten aamu kuiskaa sen jälkeen

kun on nukuttu sylikkäin

sitä minä haluan mieleni synkimmissä syövereissä

Vihaan sitä, miten olen antanut niiden sokeristen sanojen

livahtaa huulieni välistä puolivillaisesti

kuinka pääni onkaan opettanut maailman olevan ruusuinen

Kyllä minä olen

kasvattanut pääni sisään helvetillisen lemmenluolan

ja niin he rakastavat minut unohduksiin

Mielen ylivalta

Olen todella yrittänyt avautua

Haluan tanssia sateessa

Muutama laulu tuntuu kuvaavan koko elämääni

Inspiraatiota olen etsinyt turhaan jo vuosia

Haluan pienen kissanpennun, tai vaikka kymmenen

Sinä aiheutat uskomattoman ristiriitaisia tunteita ollaksesi noin ihana

Minua tarkkaillaan koko ajan

En uskalla kertoa olevani näin herkkä, nössö

Suihkussa laulaminen toimii terapiana

Muumien noita on esikuva

Hukseni ovat muuttuneet hampuksi ja kaksivärisiksi, ei mua oikeastaan edes kiinnosta

Oudot unet vaivaa yö toisensa jälkeen

Antaisin mitä tahansa yhdestä halauksesta nyt

Tunnen itseni köyhäksi kaikin puolin

Haluan kipeästi olla viisas

Ötököiden pelossakin oli hyvä nukkua

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen luonut päähäni kuvia omista hääjuhlista, mitä ihmettä

Ikävöin yläastetta, vaikka se olikin paskaa

Ihailevat katseet tuntuvat hassulta

Rakastan itsenäisyyttä tällä hetkellä yhtä paljon kuin teitä

Onnellisuus on illuusio
Ilman sarjakuvia syöminen on mahdottomuus
Olen päästänyt itseni repsahtamaan ja se tuntuu hyvältä ja pahalta
Tuulessa heiluva hameen helma merkitsee vapautta
Pelkään paluuta säälin kehään
Kirpputorit tuoksuvat kodilta ja turvalta
Ihmiset ovat parempia kuin olen tiennyt
Haluan rei'ittää ja tatuoida itseäni
Ikävöin montaa ihmistä, kenestä en tiennyt edes pitäväni
Kukat saavat mut hymyilemään

Elämä on paikoittain kaunista

Pelko siitä, että kaikki on hyvin

Oletko koskaan miettinyt, mitä sinä minusta haluat

en usko sinun sielusi huutavan likaisia kyyneliä

silmäpakoisia vaatteita, jotka välttävästi peittävät arvet

likaisia hiuksia, kun en vaan jaksanut

en halua

tavata vanhempiasi, nähdä sinun itkevän

kuulla niitä kolmea sanaa

jäädä odottamaan, kun sinä lähdet sotaan

hyväksyä virheitäsi, uneksia sinusta

oppia hengittämään kanssasi samaan tahtiin

tuntea itseäni hyväksi

vaihtaa katseita, ajatella tulevaisuutta

ei minulla ole sellaista

Kirje

Sinulta opin sen, milloin pitää hymyillä, aina

päänsisäiset sodat eivät ole syy itkeä, ne eivät ole oikeita

pyysin pelastusta, muttet sinä ollut koskaan sellaiseen kykeneväinen

ajelehdit itse murtovesissä uimataidottomana

ja minä olin se, joka osoitti rannalta häilyväistä valoa

minä kuvittelin voivani pitää kokonaista elämää käsissäni

tai ainakin kasata sen painon harteilleni

ymmärräthän sinäkin, että meidän välillämme vallitsi sairaus

enkä minä enää halua sinua elämääni

pakkomielteeksi, addiktioksi vailla vieroitushoitoa

halusin hukkua huokauksiisi

tukehtua suudelmiisi ja hajota painosi alla palasiksi

lämmintä syliä en osannut kaiken jälkeen enää edes toivoa

Kuolonkukkia

Hiljentyisitkö, jos tietäisit

millaisia kuvia nään sinusta öisin

raiskaat minut viattomalla hymyllä ja kauniilla käsillä

älä tarvitse minua, kiltti älä

minä en halua olla sinun häkkilintusi

tai edes se eläintarhan kaunein riikinkukko, jota ihaillaan kaukaa

miltäköhän tuntuu kuristua kukkaseppeleisiin

tukehtua suudelmiin, pudota pohjattomaan syliin

pelkään vieläkin, että herään ruumiisi viereltä

Luojani, olet kuitenkin

Aamu toisensa jälkeen, rukous on vain äänetön voihkaisu

pakota tänäänkin, valehtele voima, joka saa jaksamaan

pitämään totuuden kylmässä päässä ja valheen puolitiessä

olet minuun syövytetty kirous, henkireikäni

se, mikä saa katseen tyhjenemään pimeyteen

sinut luulemaan, että olen sinusta humaltunut, 

minä olen jostain pahemmasta päihtynyt

ilmestyksesi aseteltuina tielleni, ojasta katsoo siipirikko enkeli

voisin kirjottaa alaisenasi Raamatun uusiksi

Parempi puolisko

Päässä huutaa se sama ääni kuin aina

se on samanlainen kuin minun omani, muttei sama 

eihän?

taasko sinä menit muiden mukana sinne, missä he tekevät sitä syntiään

kaikkien keskellä alistuit, likasit itsesi

sinä olet saastainen ja häpäisty, minä en kestä katsella sinua

sehän voi vaikka olla tarttuvaa

mene helvettiin pilaamasta minun täydellistä maailmaani

Jumalankaan edessä en voi sinua enää näyttää, tai edes uhrata

arvosi on haihtunut niin mitättömäksi, ettei sinusta ole enää mihinkään

ja mieleni tekisi paloitella sinut, kuoria lihasi nauhoittain pois

tappaa sisältä, viedä kaikki syntiset mielihalusi

niin voisit olla minun kuvani, minun luomukseni

hento ja särkyvä, epäihminen

Uudelleensyntynyt

Siellä oli taianomaisen kaunista kaikesta karuudestaan huolimatta

minun jalkani olivat turrat parin askeleen jälkeen, mutten pysähtynyt

yksinäisyys oli ylin ystävä ja minä itseni herra

ja minun oli pakko vain avata korvani sille soivalle hiljaisuudelle

sellaiseen paikkaan olisin tahtonut eksyä, jäädä sinun löydettäväksesi

tai ehkä piiloutua ikuisiksi ajoiksi

en ole ikuisuuksiin tuntenut sellaista lapsenomaista halua seikkailla

tanssia itsensä unohduksiin auringon alla

uskallusta lähteä suuntaan, jossa on minulle tuntematon polku

ne upottavat mättäät, joissa kenkäni kastelin

johtivat korkeimmalle maalle

ja sieltä näki koko maailman

Yhtenä päivänä

Olen tuntenut itseni liian suureksi

maailmankaikkeuden täyttäväksi ylijäämäksi

sekundaa yli äyräiden

ja silti niin pieneksi

vaatimusten vastaanottajaksi, silmätikuksi

tarkkailtu jälkeenjäänyt liian suuressa joukossa

epäsiistiksi, ajatukset ja seuraamukset ympäri taloa

liimattuina kattoon ja kaatuneina pinoista rikkinäisiksi yksilöiksi

kykenemättömäksi, kun sanat puuroutuvat korvissa ja

sinun hymyysi vastaaminen tuntuu petolliselta, niin kuin 

minussa asustaisi paholainen

pelokkaaksi tyhjän päällä ja puhkikuluttamillanne urilla

eksyksissä haarautuvilla poluilla ja avarissa saleissa

turhaksi, sillä sinä et puhu enää

sinä et ikävöi tai tarvitse mitään ja minä tarvitsen kaiken

epäonnistuneeksi ollessani tietämätön ja kykenemätön

vastaamaan sinulle niin kuin olisin normaali

kylmäksi, kun koitan kaikkeni, että teidän olisi hyvä olla

vaikka minä olenkin ainainen ilonpilaaja, pelkuri, vätys

elottomaksi auton alle ajamisen tuntuessa jännittävältä

mustat sukat jalassa ja kaikille annetaan rukkaset

ei-toivotuksi, näenhän minä

miten te katsotte

Toistakymmentä painajaista

Kerta toisensa jälkeen olemme taas yhdessä

tiedäthän jo sinäkin

ettei se ole oleva tai tuleva tai ollut

mahdollisuus edes satakertaistettuna

miksen minä usko vieläkään?

viime yönäkin hapuilit kättäni

ja minä huusin niin kuin en ole ikinä huutanut

en ollut tunnistaa ennen niin pientä ääntäni

vasta herättyäni oli se pienuuttaan täynnä

Kauniit muistot ovat vääntyneet käsissäsi

muotopuoliksi

Valkoinen Helvetti

Mitä sinä luulet korjaavasi, minutko muka

nauran sinun pyyteettömille sanoillesi paskaisesti

kunpa vain et olisi niin sinisilmäinen pahan kasvoille

lasiluut eivät kanna kuollutta ruhoa edes vahvistettuina

ja tiesitkö, että he kaikki ovat kuulleet salaisuutemme

sen mitä sinä minulle teit tai mitä minä oikeastaan

kerjäsin kuin huora maksusta piiskaa

luulin sinua jumalaksi, sellaiseksi uskottomaksi

joka ottaa kuolevaisen brutaalisti

ethän sinä ollut, muualla kuin pääni sisällä, temppelissäsi

minä polvistun alttarillasi, katson ylös valtaistuimellesi

huudan puhdasta inhoani ja syljen kasvoillesi

Taivaassa ei vuodateta verta jumalten huulille

Jokaisena hetkenä

Minä olen tyhjä ja puhkikulutettu

kun olet ottanut minut väkisin satana pimeänä yönä

aina pakottanut siihen samaan ihmisenpyörään

jossa lausutaan synnit itkien sille ristinkantajalle

sydäntä puristaen kävellään jonossa kuin elävät kuolleet

minunkin äänetön huutoni tuotiin julki, mutta se oli vain kuiskaus

jota ei kukaan tainnut kuulla alastomassa totuudessaan

Ai sinäkin

Ole kiltti, älä ole yksi niistä

Jotka kohottavat minut ihmisen tasolle

Olen, olen sinun likaisin syntisi, synkin salaisuutesi

sinulle olen mitä vain ikinä tahdot, tarvitset, vaadit

kuolleita perhosia vatsassa ja kosteita suudelmia kesäyössä

vaikka niitä väkisin otettuja

Nippusiteissä

Odotushuoneen halkeilevilla seinillä on

tapana kallistua minuun päin

käväiset minua katsomassa, et kutsu nimeltä

enhän minä ole se avun tarpeessa oleva haavoittunut

tai niin luulet, niin annoin ymmärtää

en halua avuksi tarjottua kättäsi

haluan sinun kehosi ja huulesi ja silmäsi ja sydämesi

haluan sinut kokonaan, paperilakanoissa

kynsillä kiinni tai sitten päästetään 

kokonaan irti

ja sitten olet sinä

en edes tiedä, millaisilla sanoilla sinun kaltaistasi

voi tällainen ihminen kuvailla

kävelet käytävällä ohitse sadasti, katsot aina kulmien alta

sillä pelottavan lempeällä tavalla, kertoen että

olisin kuitenkin aina vain väärin

tuntuu kuin huutaisit öisin korvan vieressä

että miksen päästä sinua päähäni, ota sinua

mutta minä en osaa olla kohtuullinen

Nytkö olet tyytyväinen

Minä en halua sinua kotiini, kuplaani, päähäni

en haluaisi sinua kuolinvuoteelleni

vaikka olisit ainoa ihminen, joka selvisi maailmanlopulta

minä en kestä sitä, miten tuhosin sinut ja sinun maailmasi

niin sait minut uskomaan, että olen paha

olenhan minä, olenhan, rakas?

pieksit hengiltä ja jätit makaamaan lumeen

raiskattu lapsi verenpisaroiden kehystämänä

koskaan en tuntenut oloani niin häpäistyksi ennen sinua

saati ansaitsevani niin kylmiä sanoja, niitä joilla

rakensit nämä mielikuvat minun puhtaalle kankaalleni

kuulemma et saa nukuttua, niin en minäkään

unissani ruhjot minut yhä uudelleen

sanattomaksi, alastomaksi, rumaksi, kuolleeksi

minä en usko enää edes eläväni

Uhraa minut

Valehdellaan kivikasvoin totuus kauniimmaksi

sanovat minun olevan aina surullisen näköinen

ja niinhän minä olenkin, suruksi muotoutunut luonnos

sinä lähdet ja minä jään odottamaan

sinisilmäisenä typeryksenä, vaaleanpunaiset verhot silmäluomilla

ei, en minä ymmärrä, en edes halua ymmärtää

sitä, että sinä olet eläin sen tutuksi tulleen ihmisen vaatteissa

viime aikoina minäkin olen ollut sellainen

oman veren himossa ei voi elää sielun voimissa

enkä minä ole ollut näin nälkäinen pieneen ikuisuuteen

en minä halua sinun estävän minun sairaita halujani

olevan minun Jumalani tai Saatanani, uhrilahjani

kun vain olisit läsnä

Two-sided

    Maataan hiljaa vierekkäin ja sinä                                  Maataan hiljaa vierekkäin ja sinä

    olet lämmin ja turvallinen                                            olet kylmä ja turvaton

    ajatus on vaaleanpunaista hattaraa                               ajatus on häpeää ja kahleita

    kauniiden hetkien välissä ja                                          niiden hetkien välissä kun

    huumetta narkkarin suoniin ahdinkon partaalla              narkkaan sinun inhoasi ja sinun haluasi

    minä voin olla mitä vain                                               minä voin olla mitä vain

    aina korrekti muuttuja, yhtälösi ratkaisu                       väline, välttämättömyys, esine, hätävara

    kaupungin varjot ovat valkoisia                                     kaupungin varjot ovat kuvia sinusta

    syvä vesi on kirkasta                                                     hukutat minut syvään veteen

    ja maailma on hetken aikaa kaunis                               ja maailmaa ei ole enää olemassa minulle

"Se mikä on epänormaalimpaa"

Jokainen kuvajainen on heijastus kadotuksesta

minun kasvoillani lepää tuhannen vuoden sodat

ja silmien alla valuvat kaikkien murhaamieni uhriveret

minä olen karitsa sadan mustapukuisen paimenen keskellä

jokaisesta heijastavasta pinnasta

näkyy Kuoleman lapsi ja minä olen

hänen lemmikkinsä

hirttosolmu kaulassa hihnana

kuljen perässä ehdollistettuna

himoitsemaan veren hajua ja lihan makua

sitä omaani

mutta reunalle ei mennä, eihän

sillä vielä ei ole aika pudota, jäädä roikkumaan elottomana

kun on vielä yksi kaunis elämä tuhlattavana

Sinun pitäisi pelätä

Minä kääriydyn epävarmuuteeni

ja jätän sanomatta ne asiat, joista sinä pitäisit

koska et taitaisi pitää sittenkään

käsistä katoaa tunto sinun vieressäsi

unohdan, miten niitä käytetään

peilistä katsoo kädetön, muotopuoli

verta valuen ne katosivat matkalla kotiin enkä jaksanut

jäädä etsimään, kun ne tekevät kuitenkin aina vain pahaa

minä en halunnut olla tällainen ja sinä

voisitko vain kiltisti

olla se varjo takanani, sormi liipasimella

kivääri käsien jättämissä kuopissa

sinähän ne veit tällä kertaa

kykeneväisyyden mihinkään 

järkevään

ajattele itseäsi ja anna olla sen

mihin olet aikeissa kajota luvan kanssa

se sairaus ei ole sinulle luotua

Drown into the outer space

Peilikuva ivaa rumuudellaan

olen tahra siinä lasissa, valonpisaroiden keskellä

enkä pysty käsittämään, miksi haluatte katsoa minua

katsokaa poispäin, minähän vuodan epätäydellisyyttäni

hänen katseensa on se oikea

kun hän puhuu helmasynneistä minun tehdessä niitä

hänenkin punaisten silmiensä alla

ja suupielessään valahtaa kuolavana

kun peto hänen sisällään himoitsee sitä minun sisältäni

epäonnistumisen kuljettamaa häpeää

sillä ne ruokkivat itsensä, niin kuin sieluttomat

kasvata minua pienemmäksi, ruoki inhoani

pyyhi pois kaikki tai tapata minut sisältä

reunan ja pudotuksen välissä on tyhjiö

jossa ääni on hiljaisuutta ja kuva näkymättömyyttä

hetkien välissä voi kellua, muttei uida

pujahdin ulos ja rakensin ympärilleni tiiliseinän

ja astelin näkymättömästä seinästä takaisin pieneen kehääni

kävelin ympyrää pääni pyörälle ja jäin keskelle istumaan

katse harmaassa seinässä

minä en koskaan ole oppinut kellumaan

Päänsisäinen vankila

Minun on kylmä

istuin siellä rivistössä 

yksi muiden samankaltaisten joukossa

tietämättänne sydämeni kirkui puhdasta tuskaa

ja on vain mustaa ja koruttomia

ääniä menneisyydestä ja tulevasta

harhanomaisia pyöreitä kasvoja suoraan silmien edessä

ja näkymättömiä kyyneleitä ruusuisilla poskilla

kiirehdin pois sen mentyä ohitse

en halunnut teidän näkevän totuutta minussa

tai siinä, mitä ette itse kykene näkemään

minä olen valheiden syömä ja

mustuuden peittämä suojatti

olin jo syöttää sydämeni sen pedon suuhun

kunnes pelko vei minut mukanaan

ja jätti sinne ikuisiksi ajoiksi

Lasielämä

Itkettiin maailma valmiiksi

niistä lasihelmistä pilvilinnojen raunioiksi

haudattiin leikissä hävinneet ja riisuttiin niiden kengät

suljettiin silmät, niinkuin ne nukkuisivat

itsensä unohduksiin

kenellekään ei voi kertoa koska te olette vielä

puhtaita ja keskeneräisiä ja

niin autuaan tietämättömiä minusta

siitä minun viljelemästä pellosta johon

teidän jalkanne uppoavat kuin harmaaseen suohon

kun katselette maailmaani lasipallon sisältä

lasin pohjalla on aina pisara

eikä se tyhjene vaikka kuinka koitan

valuttaa kaiken pois

hiljalleen

Parempi puolisko

Minulla on ikävä sinun rosoisia poskiasi ja

ruipeloita jalkojasi

vinoa hymyäsi ja sitä, kuinka ruma osaat olla

sitä, että olin sinun vertaisesi, vaikka en koskaan ollutkaan

olisit vain totellut, kun minä käskin sinun

tehdä sen puolestani, mennä pois

pyytää anteeksi, tappaa minut

odottaa minua, kävellä hitaammin

minä tein kaikkeni ollakseni sen vertainen

mikä minun kuvani oli ennen alkua

älä sano, ettet tarkoittanut, minähän olen sellainen

minä se olin

joka luki kirjeesi ja tekstiviestisi, kun olit poissa

löysi laatikostasi ne kuvat, jotka olit piilottanut

huijasi sinullekin itseni paremmaksi

eikä koskaan pyytänyt anteeksi

minä luulen sinun sikisseen pyhästä hengestä

ja minun Saatanasta

sillä me emme ole samanlaisia

Eikä sitä voi jäädä sairastamaan kotiin

Kylmät väreet juoksevat selkää pitkin neuloitellen

sisälläni möyrii jokin vieras peto, korventaa sisuskalujani

solmii ne umpisolmuun ja vaihtaa paikkoja keskenään

haluan oksentaa sen ulos

mutta olen liian heikko siihenkin

heikko ja huono, arvoton

arvoton

arvoton

hukuttakaa minut, tukehduttakaa sääliinne

huomatkaa minut, älkää sairauttani

ohittakaa minut ja nähkää tekohymy inhon päällä

älä kysy, en halua kertoa, haluan valehdella

itseni huonoksi teidän silmissänne, niin kuin omissani

kaikkeen on lääke käden ulottuvilla

ja se tekee teidät entistä sairaammiksi

Lost kids

Hengitys höyryää pyörteinä

ilman kiirettä on hyvä kulkea

hetken onnentunne on pienelle tytölle painava

Kolmantena päivänä oltiin kadoksissa

jokainen sana raapi korvat vereslihalle

ja vastaukset olivat niin hiljaisia

että tyttö alkoi olla katoavainen

rajamailla, puolivalveilla

utuisenharmaata harsoa hetkien välissä

Huomenna ihmiskunta kuolee

Ihmisen kasvot ovat karrelle palaneet

arpiset ja mätivät

silmät mustina kuoppina

niihin on työnnetty omat sormensa

kun muiden asioihin ei saanut puuttua

ja tänään

on maalattu viiva

harmaan eri sävyjen välille

kaadettu kadonneiden kodit

värjätty maailman värit kullalla

ja jätetty kiiltävä kadotus

korjattu puuttuvat osat houreisilla päiväunilla

ehdollistettu sinutkin repimään sielusi palasiin

uhraamaan sen jumalien nimiin

heitetty roviolle kunnioitetut tavat

korvattu ne muovisella uutuudella

ostettu rakkaus ja onni ja elämä

valmisteluksi kuolemaan

annettu elottomien elää vaillinaista elämää

tapettu oma perhe ja minuus

tehty painajaisista valveunia

muutettu elolliset esineiksi

upotettu itsemme suohon

josta ei ikinä ole nousemista

Pedon silmät heissä jokaisessa

Ryömien heidän jaloissaan

koitan olla näkymätön vaikka tiedän olevani

paisunut kateudesta heidän vääristyneistä ulkomuodoistaan

vinoista rautajaloistaan ja suun peittävistä torahampaistaan

mätää valuvista sydämistä, kitkeryytensä myrkyttämistä

"sinun valehdellulla rakkaudella rakennettu temppelisi

on raunioina alta aikayksikön rumuutensa vuoksi

maassa matelevat repivät sen kappaleiksi

ja sinun veresi on vuotava maahan tummana"

minun ympärilläni he ovat joukko jättiläisiä

minä olen heidän pikkusormensa kokoinen

ja minä pakenen taukoamatta

etteivät he murskaa minua alleen

ja sammutta hullunkiiltoa tyhjissä silmissäni