Minun on kylmä
istuin siellä rivistössä
yksi muiden samankaltaisten joukossa
tietämättänne sydämeni kirkui puhdasta tuskaa
ja on vain mustaa ja koruttomia
ääniä menneisyydestä ja tulevasta
harhanomaisia pyöreitä kasvoja suoraan silmien edessä
ja näkymättömiä kyyneleitä ruusuisilla poskilla
kiirehdin pois sen mentyä ohitse
en halunnut teidän näkevän totuutta minussa
tai siinä, mitä ette itse kykene näkemään
minä olen valheiden syömä ja
mustuuden peittämä suojatti
olin jo syöttää sydämeni sen pedon suuhun
kunnes pelko vei minut mukanaan
ja jätti sinne ikuisiksi ajoiksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti