Ryömien heidän jaloissaan
koitan olla näkymätön vaikka tiedän olevani
paisunut kateudesta heidän vääristyneistä ulkomuodoistaan
vinoista rautajaloistaan ja suun peittävistä torahampaistaan
mätää valuvista sydämistä, kitkeryytensä myrkyttämistä
"sinun valehdellulla rakkaudella rakennettu temppelisi
on raunioina alta aikayksikön rumuutensa vuoksi
maassa matelevat repivät sen kappaleiksi
ja sinun veresi on vuotava maahan tummana"
minun ympärilläni he ovat joukko jättiläisiä
minä olen heidän pikkusormensa kokoinen
ja minä pakenen taukoamatta
etteivät he murskaa minua alleen
ja sammutta hullunkiiltoa tyhjissä silmissäni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti