Minulla on ikävä sinun rosoisia poskiasi ja
ruipeloita jalkojasi
vinoa hymyäsi ja sitä, kuinka ruma osaat olla
sitä, että olin sinun vertaisesi, vaikka en koskaan ollutkaan
olisit vain totellut, kun minä käskin sinun
tehdä sen puolestani, mennä pois
pyytää anteeksi, tappaa minut
odottaa minua, kävellä hitaammin
minä tein kaikkeni ollakseni sen vertainen
mikä minun kuvani oli ennen alkua
älä sano, ettet tarkoittanut, minähän olen sellainen
minä se olin
joka luki kirjeesi ja tekstiviestisi, kun olit poissa
löysi laatikostasi ne kuvat, jotka olit piilottanut
huijasi sinullekin itseni paremmaksi
eikä koskaan pyytänyt anteeksi
minä luulen sinun sikisseen pyhästä hengestä
ja minun Saatanasta
sillä me emme ole samanlaisia
Eikö? :(
VastaaPoista