tiistai 27. toukokuuta 2014

Siihen on opittava pikkuhiljaa


Sängyn alla vieraat kädet
mutta ne olivatkin vain pölyä
nurkkiin pesänsä tehneet 
rakastuneet villakoirat
ne painautuvat toisiaan vasten ja
näyttävät minulle vain hampaitaan


Enkä minä pelkää niitä niin paljon enää
ja ne kääntävät vauhkon katseensa pois
vaipuvat taas toistensa harmaisiin silmiin

maanantai 26. toukokuuta 2014

perjantai 23. toukokuuta 2014

Mitä mä oikeastaan kuuntelen

Musiikki on iso osa mun elämää. Tuntuu että monet sanoo näin, lähes jokainen nuori sanoo musiikin lukeutuvan tärkeimpiin asioihin elämässään. Kai se johtuu siitä, että musiikista saa oikeesti niin paljon irti. Musiikki parantaa, itkettää, naurattaa, hymyilyttää, tanssittaa, se saa tuntemaan ihan äärettömän paljon asioita.
Pienenä mä kuuntelin kaikkea, mitä meidän levyhyllyistä sattui löytymään. Smurffit, Gimmel, PMMP, Indica, Maija Vilkkumaa, Pikku G, Lordi ja Tiktak ainakin lukeutuivat mun lemppareihin. Mä en koskaan ollu mikään musikaalinen lapsi, en soittanut enkä laulanut.
Ehkä 10-vuotiaana aloin kiinnostumaan isoveljen kautta mangatyylillä piirtämisestä, animesta ja japanista muutenkin. Sen mukana tuli japanilainen poppi. Kuuntelin nonstoppina pariakymmentä eri biisiä, joista valtaosa oli jonkun animen tunnareita.

























Jossain vaiheessa mun isoveli alkoi kallistumaan enemmän raskaan musiikin puoleen. Se soitti mulle sen mp3-soittimesta Metallicaa ja mä inhosin sitä. Hiljalleen kuitenkin se musiikki siedätty muhun ja siirryinkin j-popista rockiin ja heviin. Metallica on ollut mun lempibändi siitä asti, jostain vitosluokalta. Mun luokkalaiset tytöt ja monet pojatkin piti mua tosi outona, kun kuuntelin sellasta musiikkia, mutta en antanut sen häiritä mua, koska mä rakastuin siihen musiikkiin. Kuuntelin silloin suurimmaks osaksi Metallicaa, Iron Maidenia ja System of a downia. Rämpytin päivät pitkät Guitar heroa wiillä ja fiilistelin mun uutta lempimusiikkia siinä pelaamisen ohessa. Samoihin aikoihin aloin rakastua laulamiseen. Lauloin aina salaa kotona kun kaikki muut oli poissa eikä siitä voinut kertoa kenellekään, koska enhän mä mitään heviä laulanut vaan ihan peruspoppia, mikä oli ihan häpeällistä.
Yläasteella jatkoin raskasta linjaa ja sinne sekoittu myös kevyempää musiikkia, laajensin vähän mun aluetta. Mulla oli joku periaate, että kaikenlaiseen musiikkiin en vaan voi alentua. Mistään nrj-hiteistä en voinut tykätä ihan vaan pelkästään sen takia, että ne oli niin massaa. Piti aina sanoa vaan, että ei toi oo mun juttu, vaikka oikeesti salaa olisinkin biisistä tykännyt. Yläasteen aikana löysin  mm. Avril Lavignen, Billy Talentin ja Nevershoutneverin. Kaikki ne löyty jonkun toisen ihmisen kautta ja jokainen lukeutuu mun lemppareihin vieläkin.

























Nykyään mun ainut kriteeri kuuntelemaani musiikkiin on se, että pidän siitä. Kunhan biisi kuulostaa mun korviin hyvältä, ei oo mitään väliä, mitä muut siitä ajattelee, että kuuntelen sitä.
Yhtenä päivänä oon se pieni pelkkää heviä luukuttava Anniina, toisena laulan ja tanssin Taylor swiftin mukana. Välillä kuuntelen suomalaista iskelmää, välillä palaan sinne j-popin syövereihin ja kimitän japaniksi mukana.
Mieliala vaikuttaa tosi paljon siihen, mitä kuuntelen. Jos mulla on hyvä olo, kuuntelen yleensä sellaista musiikkia, jonka mukana tykkään laulaa. Laulaminen on nykyään mulle oikeesti älyttömän tärkeä juttu, vaikka teenkin sitä tällä hetkellä vaan omaksi iloksi kotona, niin se täyttää ison osan mun elämästä.
Pahan olon pitäessä valtaa kuuntelen musiikkia, joka pahentaa mun oloa entisestään. Hidasta ja melankolista. Teen juuri päinvastoin kun pitäisi, koska ilonen musiikki voi piristää yllättävän paljon, mutta sitä ei tee mieli alkaa kuunnella kun on paha olo.
Piirtäessä ja kirjoittaessa kuuntelen useimmiten musiikkia, joka inspiroi mua eniten. Sellaisia biisejä, jotka saa mussa jotain syttymään sisällä. Esimerkiksi Lindsey Stirlingin viulumusiikki on tämmöistä. Usein tähän mielentilaan sopii myös raskaampi musiikki.
Mun lemppareja ja sellaisia bändejä/artisteja joita kuuntelen tällä hetkellä paljon on mm. nämä: Metallica, Billy Talent, Avril Lavigne, System of a Down, Coldplay, Nevershoutnever, YUP, Ellie Goulding, Lady Gaga, Happoradio, Birdy, Dream Theater, Kyary Pamyu Pamyu, Two Door Cinema Club...
Piirustukset kuvissa ovat aika vanhoja eivätkä liity mitenkään absoluuttisesti musiikkiin, mutta ehkä se ei haittaa?

torstai 22. toukokuuta 2014

Syödäänkö hiekkakakkuja


Laskit tielle pikkuvarpaasi
ajoin sen yli häikäilemättä
yksipyöräisellä, en osaa sellaista hallita
nyt, tai kai koskaan, välttämättä

Piilouduit sinne viimeksikin
et tule olemaan leikin voittaja
sinun piilopaikkasi on huono
minä löydän sinut
ja piilotan palan sinusta pimeään

Ja minä inhoan sitä kun
sinä rikoit minun hienoimman leluni
sen takia minä mökötän koko illan

Ollaan pikkulapsia
estottomia kiukkukohtauksia keskellä 
ruokakaupan karkkihyllykköä
niin, että äitiä hävettää

Ja minä haluan piirtää seinille
punaisella sydämiä
sotkea tapetit ja sen jälkeen repiä ne alas
kääntää kaikki kellot väärään aikaan ja
sekoittaa suolan ja sokerin purkeissa keskenään
virittää portaisiin ansalankoja
koristella tyynysi ennen iltaa
irrotetuilla hämähäkin jaloilla

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Mä taidan kävellä unissani


Multa toivottiin jonkinlaista kuulumispostausta, joten ajattelin semmoisen rustailla.
Mun elämässä on tapahtunu tässä kuukauden sisään yks iso muutos, joka on aikalailla onnistunut sekottamaan mun pään. Menetin mulle tosi tärkeän ihmisen ja nyt tunnun olevan jonkinlaisessa umpikujassa mun tunteiden ja ajatusten kanssa. Tuntuu, että elän unessa. Päivän päätteeksi tuntuu ihan kamalan vaikealta miettiä päivän tapahtumia, ihan kun mitään ei olis tapahtunut, niin kun en olisi elossa. En tiedä mitä tunnen ja ketä kohtaan. Tunnen syyllisyyttä kaikesta jatkuvasti. Mulla on jo muutaman kuukauden ollu meneillään joku huonompi kausi ja haluaisin tän jo loppuvan.
Mulla on myös päällä joku kevätväsymys. Oon ihan loppu koulun suhteen ja ootan lomaa aivan älyttömästi. Nukun vaikka kuinka paljon ja silti väsyttää koko ajan.
Tästä huolimatta nautin täysin siemauksin elämän pienistä iloista. Koitan pitää itteni kiireisenä sellasten asioiden parissa, mistä oikeasti nautin.
Ostin eilen hiusvärin, oon pian taas punapää! Saa nähdä millanen lopputulos tulee, kun tähän tumman värin päälle heitetään suoraan se punainen. Mulla on niin kamala ikävä punaista tukkaa, etten mitenkään pysty odottamaan mihinkään kesän loppuun, vaikka niin aluksi suunnittelin.
Mitä teille kuuluu ihanaiset? Heittäkää mulle kommenttia teidän kuulumisista, mä haluan oikeasti tietää, millaista teidän elämä siellä ruudun toisella puolella on.
Ja jos löytyy jotain toiveita/ehdotuksia, niin niitäkin saa taas laitella :-)
pus pus ♥