Siihen on opittava pikkuhiljaa

Sängyn alla vieraat kädet

mutta ne olivatkin vain pölyä

nurkkiin pesänsä tehneet 

rakastuneet villakoirat

ne painautuvat toisiaan vasten ja

näyttävät minulle vain hampaitaan

Enkä minä pelkää niitä niin paljon enää

ja ne kääntävät vauhkon katseensa pois

vaipuvat taas toistensa harmaisiin silmiin

Mun vatsa on täynnä vaaleanpunaisia perhosia

Ja tuntuu niin hyvältä

kun sä saat mut hymyilemään oikeaa hymyä

Syödäänkö hiekkakakkuja

Laskit tielle pikkuvarpaasi

ajoin sen yli häikäilemättä

yksipyöräisellä, en osaa sellaista hallita

nyt, tai kai koskaan, välttämättä

Piilouduit sinne viimeksikin

et tule olemaan leikin voittaja

sinun piilopaikkasi on huono

minä löydän sinut

ja piilotan palan sinusta pimeään

Ja minä inhoan sitä kun

sinä rikoit minun hienoimman leluni

sen takia minä mökötän koko illan

Ollaan pikkulapsia

estottomia kiukkukohtauksia keskellä 

ruokakaupan karkkihyllykköä

niin, että äitiä hävettää

Ja minä haluan piirtää seinille

punaisella sydämiä

sotkea tapetit ja sen jälkeen repiä ne alas

kääntää kaikki kellot väärään aikaan ja

sekoittaa suolan ja sokerin purkeissa keskenään

virittää portaisiin ansalankoja

koristella tyynysi ennen iltaa

irrotetuilla hämähäkin jaloilla

Mä taidan kävellä unissani

Multa toivottiin jonkinlaista kuulumispostausta, joten ajattelin semmoisen rustailla.
Mun elämässä on tapahtunu tässä kuukauden sisään yks iso muutos, joka on aikalailla onnistunut sekottamaan mun pään. Menetin mulle tosi tärkeän ihmisen ja nyt tunnun olevan jonkinlaisessa umpikujassa mun tunteiden ja ajatusten kanssa. Tuntuu, että elän unessa. Päivän päätteeksi tuntuu ihan kamalan vaikealta miettiä päivän tapahtumia, ihan kun mitään ei olis tapahtunut, niin kun en olisi elossa. En tiedä mitä tunnen ja ketä kohtaan. Tunnen syyllisyyttä kaikesta jatkuvasti. Mulla on jo muutaman kuukauden ollu meneillään joku huonompi kausi ja haluaisin tän jo loppuvan.
Mulla on myös päällä joku kevätväsymys. Oon ihan loppu koulun suhteen ja ootan lomaa aivan älyttömästi. Nukun vaikka kuinka paljon ja silti väsyttää koko ajan.
Tästä huolimatta nautin täysin siemauksin elämän pienistä iloista. Koitan pitää itteni kiireisenä sellasten asioiden parissa, mistä oikeasti nautin.
Ostin eilen hiusvärin, oon pian taas punapää! Saa nähdä millanen lopputulos tulee, kun tähän tumman värin päälle heitetään suoraan se punainen. Mulla on niin kamala ikävä punaista tukkaa, etten mitenkään pysty odottamaan mihinkään kesän loppuun, vaikka niin aluksi suunnittelin.
Mitä teille kuuluu ihanaiset? Heittäkää mulle kommenttia teidän kuulumisista, mä haluan oikeasti tietää, millaista teidän elämä siellä ruudun toisella puolella on.
Ja jos löytyy jotain toiveita/ehdotuksia, niin niitäkin saa taas laitella :-)
pus pus ♥