tiistai 30. joulukuuta 2014

Blackbird singing in the dead of night


Mustat linnut
minun huoneeni keskellä, seivästettyinä
tahraavat lattiani mustalla verellä
minun pääni sisällä, koneistossa
oikosulku tervan tahraamissa rattaissa
ne jäävät tahmeina toisiinsa kiinni
ne lensivät ikkunasta sisään, se ei ollut edes auki
minä tapoin ne kai, unissani
ja päätin unohtaa sen järkyttyäkseni
omien käsieni verisestä teosta
en minä halunnut tappaa ongelmaa, halusin sen elävän
tai olevan syntynyt, mutta se kuoli jo saadessaan alkua
oli toteuttamaton huono idea
sanokaa minun olevan myrkytetty, että se on jonkin syytä
että minun sisälläni asustaa vaara, epäpyhä
en halua enää pelätä olevani itse tämän viljellyt
pahuuden kasvattaja

maanantai 29. joulukuuta 2014

Tuhkasta syntynyt


Riisuudun, katson peiliin
alaston ruumis, valkoinen iho
ruma luuranko harson alle peitettynä
ja valheet ylle käärittynä lihana
niitä on liikaa, ylimäärin massaa
sekundaa
minä olen valmistusvirhe
umpeutunut käyttöpäivä
lasi ilman pohjaa
ja minä valun sen läpi
läpinäkyvinä vanoina, valoa ja sen varjoa
sitä, mitä ei ole olemassa
toivoa, kadotusta ja
kevyitä henkäyksiä likaisenharmaata savua

maanantai 15. joulukuuta 2014

"Goodbye"


Upposin sinuun
syvälle pinnan alle, mustiin aaltoihin
en osannut ratsastaa niiden harjalla, särjin ne painollani
kyyneleen muotoisiin pisaroihin
mene ja elä
ilman minua sinun on parempi, varmasti
salli niiden jo annettujen hyvästiesi jäädä
ne olisivat kirvelleet vain hetken
niin kuin kyyneleet paljaalla lihalla
sillä, jonka raavin sinusta auki

sinä olet minun, minä olen sinun
ei koskaan
ei mitenkään
lennän mustassa toiveunessa
putoan
herään 
ja toivon painajaisteni olevan totta

perjantai 12. joulukuuta 2014

Tänään ruma on kaunista


Tänään on itseinhopäivä
se päivä, kun mustelmat alkavat tummua
päivä, jona tukehtua omaan hengitykseen
tai ärsyyntyä jokaisesta sanastasi
kun olet niin helvetin typerä
se päivä, kun minä en ole olemassa
sopiva päivä jäädä kiinni varkaudesta
siitä, jolla maalaan kasvoni mustaksi
pidättää itkua koko kotimatka
ja kuunnella samalla huonoa musiikkia
se päivä, kun ei ole muuta kuin väärää
minussa ja sinussa ja siinä mitä sinä teet
haluaisin huutaa sinulle, että he katsovat
ja he tallentavat sinun virheesi
tänään minä tunnen itseni vähäpätöiseksi
sinulla ei koskaan ole aikaa minuun
huono hiuspäivä, näytän kuolleelta taas
ja piilotan itseni suurien vaatteiden alle
ei riitä, mikään ei riitä
tärkein olen minä
minä minä minä

maailma on kaunis
minä olen kauniimpi


- - -
Okei mulla taisi pärähtää vaihteen vuoksi päälle joku postaa hulluna -vaihde, anteeksi.

Dead babies


Kyyhötän sängyn reunalla myttynä
hautautuneena itseeni
patja on liian ohut, sitä ei olla tehty rakkaudella

Synnytin tähän maailmaan
kuolleen lapsen
pakon edessä itsestäni ulos revityn
epätäydellisyyden
oksensin sen syliini
kun työnsitte sormenne minun kurkkuuni, josta
jokin vieras murisee minulle
näyttää hampaitaan ja
ivaa minua ikuisuuteen asti

maanantai 8. joulukuuta 2014

Pyyhitään nuo typerät kyyneleet


Olen ratsastanut aallonharjalla tärisevin jaloin
ja tippunut sieltä uppeluksiin
meinannut tukehtua omaan hengitykseen



























Ajattelin kirjottaa jonkunlaista höpöttelypostausta, koska musta vaan tuntuu nyt siltä
Kun alan tosissaan miettimään, että kuinka hyvin mun blogin lukijat mut tuntee ihmisenä, niin tuntuu hassulta tajuta, että ette te oikeastaan tiedä yhtään, mitä mun elämään kuuluu, jos seuraatte vaan mun blogia. En mä tiedä, haluatteko te edes tuntea mua, onko mun persoona tai elämä tässä se olennainen, koska runojen kirjoittaminen se mun juttu on. Sellaisten runojen, joissa paljastan mun syvimmät salaisuudet silti kertomatta oikeastaan mitään.
Mä olin yli kuukauden sairauslomalla, poissa koulusta, jonka kanssa käsi kädessä kulkee se fakta, että päätin venyttää mun lukio-opintoni neljään vuoteen. Oon vapautunut, tuntuu että elän taas, enkä oo elävien seurassa kävelevä kuollut, harmaa ruumis. Reilun viikon kouluelämässä taas mukana olleena mä tunnen itteni tosi pieneksi, pelokkaaksi. Mua pelottaa paljon, mutta silti mulla on ihan hyvä olla siellä, muiden seassa. En tunne oloani enää ihan niin erotelluksi, vääränlaiseksi. Mulla on paikka siellä taas ja se paikka on melkein turvallinen.
Oon mokaillut tanssiharjoituksissa luvan kanssa ja nauranut muiden kanssa omille virheille, oon huomannut, että mä osaan hukata rytmin ja sekoilla askelissa. Odotan wanhojenpäivää ja sitä, että saan näyttää prinsessalle, vaikka luulin aina, etten voisi olla tällainen typerä teinityttö. Oon käynyt kahdesti sovittamassa mun utuisenharmaata mekkoani. Siitä tulee mieleen sumu ja mä rakastan sitä enemmän kuin uskoin voivani rakastaa yhtä vaatekappaletta.
Mun ääni on ollut kadoksissa yli kuukauden päivät ja oon laulanut käheällä äänellä ja rakastunut joka viikko uudelleen bändikavereihini, siihen, miten hölmöjä ne kaikki on. Siihen, miten mulla ja sillä ihanalla tytöllä on saman väriset hiukset, ja miten se saa mut tuntemaan itseni ainutlaatuiseksi.
Aloitin autokoulun, enkä voi uskoa, että oon jo näin iso tyttö. Söin ensimmäistä kertaa kiinalaisessa ravintolassa. Makasin sun vieressä tunteja ja puhuin huolettomasti asioista, joiden luulin olevan arkoja. Valvoin neljän tunnin yöunien jälkeen väkisin kymmenen tuntia ja palkitsin itseni päiväunilla kotimatkalla sairaalalta. Istuin puolitutun tytön pelkääjänpaikalle autoon ja osasin jutella ihan hyvin. Mökötin äidille ilman syytä, koska oon kuitenkin vielä ihan pikkulapsi. Laskin jokaisen askeleen kävellessäni kouluun bussipysäkiltä. Katsoin lastenelokuvia ja söin jäätelöä isosta purkista. Rakastuin liian suureen villapaitaan hukuttautumiseen. Elämä on parempaa, kuin hetki sitten.

blah blah blah

Mulle saa oikeesti ehdottaa kaikenlaista, mitä täällä haluisitte nähdä. Rakastaisin toteuttaa erilaisia juttuja, vaikka oonkin aikalailla vaan se runotyttö, mutta en osaa poiketa siltä tutulta linjalta, jos joku ei sitä ehdota. Vähän niin kuin tönäise mua siihen suuntaan. Kaipaan tönijää.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Loputtomia perjantai-iltapäiviä


Olette niitä ihmisiä, joista löytyy oikeat virheet
ja joiden kanssa minä saan olla viallinen
luvan kanssa typerä ja huoleton nuori
puhua turhuuksista ja nauraa maailmalle

Ja sinä olet sellainen tyttö
jonka kanssa haluan puhua tulevaisuudesta ja menneisyydestä
nykyisestä, tästä hetkestä
pitää samanlaisia mekkoja ja letittää hiukset yhteen

en ennen tiennyt, että elämä on tällaista

maanantai 1. joulukuuta 2014

Vanish


Koputin kymmenen minuuttia myöhässä
olin eksynyt, taas, en vain osaa olla oikeassa paikassa
hymyilitte, vähintään sitä sanomatonta sääntöä
ja minun jalkani tärisivät, kuin en olisi koskaan kävellyt niillä

Omassa pienessä kolossani
ei tarvitse koputtaa oveen, eikä olla katseiden punaisessa valokeilassa
ja minun ääneni kantaa, en ole niin pieni
kasvan maailman mukana ja sen yli

Viimeisen sävelen kohdalla
peilit kaatuvat ympärilläni ja hajoavat
rikkoen paisuneen kuvajaiseni