Upposin sinuun
syvälle pinnan alle, mustiin aaltoihin
en osannut ratsastaa niiden harjalla, särjin ne painollani
kyyneleen muotoisiin pisaroihin
mene ja elä
ilman minua sinun on parempi, varmasti
salli niiden jo annettujen hyvästiesi jäädä
ne olisivat kirvelleet vain hetken
niin kuin kyyneleet paljaalla lihalla
sillä, jonka raavin sinusta auki
sinä olet minun, minä olen sinun
ei koskaan
ei mitenkään
lennän mustassa toiveunessa
putoan
herään
ja toivon painajaisteni olevan totta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti