Kerta toisensa jälkeen olemme taas yhdessä
tiedäthän jo sinäkin
ettei se ole oleva tai tuleva tai ollut
mahdollisuus edes satakertaistettuna
miksen minä usko vieläkään?
viime yönäkin hapuilit kättäni
ja minä huusin niin kuin en ole ikinä huutanut
en ollut tunnistaa ennen niin pientä ääntäni
vasta herättyäni oli se pienuuttaan täynnä
Kauniit muistot ovat vääntyneet käsissäsi
muotopuoliksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti