Minä en halua sinua kotiini, kuplaani, päähäni
en haluaisi sinua kuolinvuoteelleni
vaikka olisit ainoa ihminen, joka selvisi maailmanlopulta
minä en kestä sitä, miten tuhosin sinut ja sinun maailmasi
niin sait minut uskomaan, että olen paha
olenhan minä, olenhan, rakas?
pieksit hengiltä ja jätit makaamaan lumeen
raiskattu lapsi verenpisaroiden kehystämänä
koskaan en tuntenut oloani niin häpäistyksi ennen sinua
saati ansaitsevani niin kylmiä sanoja, niitä joilla
rakensit nämä mielikuvat minun puhtaalle kankaalleni
kuulemma et saa nukuttua, niin en minäkään
unissani ruhjot minut yhä uudelleen
sanattomaksi, alastomaksi, rumaksi, kuolleeksi
minä en usko enää edes eläväni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti