maanantai 23. helmikuuta 2015

Uhraa minut


Valehdellaan kivikasvoin totuus kauniimmaksi
sanovat minun olevan aina surullisen näköinen
ja niinhän minä olenkin, suruksi muotoutunut luonnos
sinä lähdet ja minä jään odottamaan
sinisilmäisenä typeryksenä, vaaleanpunaiset verhot silmäluomilla
ei, en minä ymmärrä, en edes halua ymmärtää
sitä, että sinä olet eläin sen tutuksi tulleen ihmisen vaatteissa
viime aikoina minäkin olen ollut sellainen
oman veren himossa ei voi elää sielun voimissa
enkä minä ole ollut näin nälkäinen pieneen ikuisuuteen
en minä halua sinun estävän minun sairaita halujani
olevan minun Jumalani tai Saatanani, uhrilahjani
kun vain olisit läsnä

2 kommenttia:

  1. piti muuten vielä tulla ilmoittelemaan, että rakastan tätä kyseistä runoa todella paljon ! saan tästä kylmiä väreitä, erityisesti tuo loppu on uskomatooon

    VastaaPoista