Yksi niitä sumun verhoamia aamuja
seinän takaa kuuluu hyvän elämän
ääniä
joista minä vain haaveilen
hetken vaihtuvat toisiin ilman, että
mikään muuttuu
käytävässä hymyilen, vaikka inhoan
sinua
kun olet niin eläväinen
ihan toisenlainen kuin minä juuri nyt
itse asettamassani loukussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti