tiistai 6. joulukuuta 2016

Ne ovat vain minun luurankojani


Neljättä päivää peräkkäin pyyntöjä siitä, että huomaisitte minut
nöyryytys, jota olette liian tyhjäpäisiä näkemään
ja minä liian pelkuri kertomaan
kerran makasin sängyssäni jalat mustelmilla toivoen, että olisikin käynyt pahemmin
ja te sanoitte olevanne täällä minua varten, vaikka heti sinä päivänä
viikkoja meni, ennen kuin teillä oli aikaa, halua, kiinnostusta
suljettiin luurangot kaappiin ja ne vieläkin tuijottavat silmättömillä aukoillaan minua öisin
ajoittain jopa tanssivat painajaisuniini kalistellen luitaan
ettekä varmaankaan huomaa, mutten ole katsonut teitä enää samalla tavalla
enkä enää luota itseeni sitä vähääkään teidän seurassanne
ei tulisi teidänkään luottaa

2 kommenttia: