Kellun tilattomuudessa
on vain mustaa ja tyhjää, väritöntä sumua silmät peittäen
ympärilleni en näe, enkä haluakaan katsoa
olen ajatellut pääni puhki ei mitään
laskenut katon laudat kymmenesti vieläkään niiden määrää muistamatta
eläväisyys on riippuvainen jostakin, mitä en löydä itsestäni
mistään ei saa kiinni, maailma pelottaa kuolemanhimossakin
minä en elä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti