perjantai 27. syyskuuta 2013

Kuiskauksen päässä pimeimmällä hetkellä


Minulle on aina liian vaikeaa sanoa se
ihan pieni sana
"apua"
mutta sinä olet siinä
kun minä olen matkannut mustaan maahan
et sinä ole mihinkään lähdössä
silloinkaan kun minä olen näkymätön
läpinäkyväksi hiipunut henkäys
ja vain mustuus paistaa läpi
sinä et ole se
varjoista lyhdyn kanssa matkannut pelastaja
koska eihän tässä paikassa
ole sellaista olemassa
sinä olet se 
joka yöllä istuu vieressä
katsoo silmiin kun kyyneleet virtaa niissä
ja ottaa hapuilevin sormin otteen kädestä

6 kommenttia:

  1. voi luoja oikeasti wau, mua itkettää
    taas
    ihan älytöntä miten jonkun blogi voi antaa näin paljon tunteita ja apua ja kaikkea, en tajua miten voit ajatella ja kirjottaa noin ihmeellisen upeesti jotenki. aina ku luen näitä niin mun tekis mieli vaan hajota ja unohtua tähän ja halata sua ja sanoa miljoona asiaa. tää vaan on mahtavinta netissä tai missään ikinä, kiitos.
    oot upea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sun kommentti itketti mua, musta on ihan uskomatonta miten ihania ihmisiä mun blogin seuraajina on ja musta on maailman ihanin juttu että mun teksteistä ja ajatuksista on oikeesti hyötyä sulle. kiitos ♥

      Poista
  2. mutta sä ansaitset niistä ihan joka ikisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tää merkitsee mulle oikeesti älyttömästi, kiitos niin paljon ♥

      Poista
  3. voi anniina <3 pystyn sisäistyy näihi sun kaikkii teksteihin niin hyvin. välillä oikeesti mietin, että miten se on ees mahollista. mut kiitos, et pystyn lukemaan mun ajatukset täältä nii ei tarvi sanoo niitä ääneen :o oot tärkee <3

    VastaaPoista