keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Valehdellaan hetki kauniimmaksi


Joka aamu ja joka ilta
sama valhe turruttamassa kipua
peilikuva katsoo inhoten lasin pohjalta
"minä vihaan tätä
minä vihaan sinua"
ja kun seison yksin pimeässä
aurinko ei nouse vielä
ja sen aamun laulu on kaunista
niin, että pelkään sitä
valkoisen varjon ääni kiertyy
kaulalle hellästi
raapii ohuita haavoja
niin, ettei edes vuoda verta
käsivartta pitkin juoksee vain
loputtomia kipeän kylmiä väreitä
totuus on valhe ja valhe on
väärinymmärrettyä totuutta
sokeuden sekaista huutoa
haluan huutaa sille kovaa
kirkua päin kasvoja
työntää pois luota
käpertyä mytyksi nurkkaan
piiloutua käsivarsien taakse suojaan
minä en ole turvassa 
missään

2 kommenttia: