sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Se tyttö


"Pienenä lapsena hän oli se tyttö, joka hymyili näkymättömien kyynelten juostessa kasvoilta kaulalle. Kiviselle maalle kaatuessa huoli koski vain vihaa materiasta, eikä koskaan verisenä helmeilevää ihoa. Kipu oli häpeää ja hymy velvollisuus. Ei häntä koskaan kasvatettu vihaamaan itseään, viha vain kasvoi vuosien varrella kiinni häneen kuin vaivihkaa, hiipimällä.
Hän oli jo silloin se tyttö, joka itkien mustan keinutuolin alla huusi veljelleen "tapa minut". "Kirveellä, verisesti, sillä kirveellä, joka roikkuu minun sänkyni yllä." Se kirves oli lasivitriinissä, punakankaisella taustalla, todellisuudensekaisessa unessa. Ja minä luulen, että päivien kuluessa Kuolema pujahti sen tytön sisälle salaa, jäi sinne asumaan ja kylvi hiljalleen inhoa. Tultiin siihen aikaan, kun hän ei ollut enää huono vain itselleen. Muiden lasten syyttävän katseen alla hän ei ollut enää koskaan riittävän hyvä. Pelkkä haalea kuiskaus siitä, mitä joskus oli ollut olemassa, kummajainen, irvikuva.
Hän oli aina vain hiljaa, kirkui tuskaansa ääneti vasten kylmiä seiniä. Päänsä sisällä hän repi taulut alas seiniltä, hän tanssi paljaat jalkansa kipeiksi kuivalla nurmella, huusi salaisuutensa koko maailmalle nauraen. Kuolema puristi tytön kasaan, hautasi tämän viittansa alle suojaan valolta. Tyttö kirjoitti katkeria sanoja näkymättömiin sivuihin mustien kyynelten sotkiessa kasvonsa, kirjoitti raapien ihoonsa punaisella kiinni loputtoman häpeän ja synnin.
Eikä se tyttö ollut koskaan yksin. Hänen perässään raahaavin askelein kulkivat ne loputtomat ilottomasti nauravat ruhot, hänen murhaamansa viattomat lapset. Jokaisen pysähtyneen auton ikkunasta vahti Kuolema lempeästi kasvattiansa, jokainen peilikuva oli tappava uhka ja koruton inho. Joka aamu ja ilta lasin pohjalta katsoi värittömät kasvot, kun hän pakotti kurkustaan alas turruttavan unohduksen. 
Hän on se, joka yöllä raapii kylkeäsi niin, ettet voi nukkua, se, joka piilottaa tavarasi, kun on aika lähteä, se, joka hymyilee kauneimmin silloin, kun sielu kirkuu tuskaansa."

Tää oli vastaus ask.fm : ssä kysymykseen : "Kuvitellaan, että sinusta julkaistaan kirja. Kirjoita tähän kirjan aloituskappale"
Jostain syystä halusin vaan jakaa tän tännekin.

5 kommenttia:

  1. oot ihan älyttömän hyvä kirjottaa! nyt toivon että tollanen kirja oliski, olis tosi kiva lukee :<

    VastaaPoista
  2. ei luoja sä olet hyvä kirjottamaan, tuli itku ;__; oot ihan valtavan ihana. todella toivon että on tosi kaukaa haettua ees puhua tästä mut haluan sanoo tän silti, jos ikinä mietit/oot miettiny itsemurhaa tai mitään muuta ihan hirveetä niin älä van herranjumala tee mitään, oot upea ja ihana just tollasena kun olet. <3 ja oon huomannu että kaikella pahallakin on tarkotuksensa, älä huoli :'3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. apua kiitos ihan hirveän paljon, oot ihana <3 ja kyllä mä pystyn myöntämään että oon itsemurhaa miettinyt joskus, mutta en todellakaan oo mitään sellasta tekemässä, älä huoli ♥

      Poista